perjantai 21. helmikuuta 2014

Ystävyyttä ja liitelyä

Hippu, joka meidän laumasta lukee ihmisiä tarkiten ja aina tarjoaa immeisille hellyyttä ja rakkautta kun sitä eniten kaipaa, oli keskiviikkona äitini kanssa tutustumassa ensimmäistä kertaa kaverikoirailuun.

Hippu ei ole aiemmin sen kummemmin ollut missään harrastuksissa tai muissa kenenkään muun kuin minun kanssa, jonka takia alunperin olin menossa kaksikon mukaan neuvomaan tarvittaessa, mutta jäinkin kotiin kun järkyttävä kipu jyskytti ohimossa siihen malliin ettei juuri muita vaihtoehtoja jäänyt kuin vetäistä kipulääkettä naamariin ja kömpiä peiton alle päiväunille. Mutta eipä siinä, hyvinhän niillä oli mennyt ilmankin minua ja ehkäpä tästä tulee vielä mukava yhteinen harrastus äidille ja Hipulle. Kaksikko tulee varmaan vierailemaan pääasiassa vanhusten luona. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!



Torstaina olikin sitten luvassa agiliitelyä Pihlan kanssa.
Pihlis oli normaali innokas itsensä ja teki samoja pätkiä kymmenen kertaa putkeen kun omistaja töpeksi, töppäili ja tönötti kun unohti kesken juoksemisen seuraavan esteen. Koin aikas pahaa turhautumista mutta alkoihan se viimein tunnin lopulla sujua jotenkuten, mutta ei päästy tekemään ollenkaan yhteen pätkään kokonaista rataa Pihlasta riippumattomista syistä.. Vieläkin riepoo ihan kunnolla, mutta onneksi Pihla ei toistosta tylsiinny ja palkkautui (väärin ohjattujen) esteiden suorittamisesta niin hyvin ettei tehty pahempaa vahinkoa. Päätin sitten ottaa härkää sarvista ja mennä perjantaina vapaavuorolaisena hinkkaamaan samaa rataa ja nyt olisi paras alkaa onnistumaan!

Agilityn jälkeen pistin kamat kasaan ja raahattiin maitohapoille juostut takapuolemme "mummolaan" vahtimaan loppua laumaa kun äiti lähtee viikonlopuksi reissaamaan. Ensitöikseni otin pojat kynsien leikkuuseen ja kampaukseen. Ensimmäistä kertaa Mosku makoili rentona sylissä kun leikkasin sen kynnet eikä sillä tullut mieleenkään harrastaa vastarintaa. Myös perusteellinen kampaus suoritettiin mallikelpoisesti ja näköjään siitäkin irtoilee karvaa ihan kunnolla, tällä hetkellä meidän sakista Oona onkin ainoa joka ei jätä jälkeensä karvatuppoja (vielä).

Perjantaina olikin sitten vapaavuoroilu Pihlan kanssa ja nappasin sitten Moskunkin mukaan ihmettelemään.
Viimein rata alkoi sujua Pihlan kanssa kun sitä oli edellisen illan pohdiskellut ja meno alkoikin olla ihan näppärää! Pieniä mokia tuli toisinaan mutta noin pääpiirteittäin meni ihan hyvin. Mosku pääsi tekemään parit hypyt ja kokeiltiin putkea, se oli hyvin kuulolla ja sillä oli kivaa eli ihan onnistunut reissu kaikenkaikkiaan!

Agilitystä minulla on videokin olemassa, mutta sen ilmestyy jonnekkin tulevaisuudessa - jos ei pahemman luokan itsesensuuri iske.