Muistoissa

Kääpiövillakoira uros "Leevi" 

10.2003-1.3.2012

Leevi oli vauhdikas pallohullu, joka omasi niin kehnon hermorakenteen, että se jouduttiin lopettamaan jo kahdeksanvuotiaana luonteensa takia, kun jopa tasainen arkielämä oli sille liian stressaavaa. Leevi pelkäsi vieraita miehiä, kovia ääniä ja milloin mitäkin ja taisteli hampaat irvessä pelkojansa vastaan, mutta se myös rakasti omia ihmisiään koko painonsa edestä.

Suomenlapinkoira narttu Heldalan Ilo "Ilona"

16.6.2000-21.6.2012

Ilona oli minun ja perheemme ensimmäinen koira, jonka kanssa tehtiin kaikki mahdolliset virheet. Sillä oli kova riistavietti ja jääräpäinen luonne, vähintään puolet ajasta se teki mitä se itse tahtoi. Se oli yksi fiksuimmista koirista mitä olen tavannut ja se oli nimensä mukaisesti aina iloinen. Ilona oli myös koiralaumamme lempeä johtaja koko elämänsä eikä kenelläkään tullut mieleenkään kyseenalaistaa sen valtaa. Se ei juurikaan vieraista koirista välittänyt ja pelkäsi ukkosta, jouduttuamme ukkosmyrskyyn veneillessä sen ollessa pentu. Ilona tuli meille kun olin kymmenen, se oli haaveideni täyttymys ja paras ystäväni jonka kanssa kasvoin lapsuudesta aikuisuuteen.

Ilona oli hyvin terve koira ikänsä kunnes kymmenvuotiaana sairastui krooniseen yskään ja sen syytä etsiessä Ilonalta löytyi sydänvika joka ei kuitenkaan ollut yskän syynä. Muun muassa kortisonilääkityksen voimin Ilona kuitenkin pärjäsi hyvin 12-vuotiaaksi, jolloin se halvaantui yllättäin ja jouduttiin päästämään viimeiselle matkalleen.

Suomenlapinkoira narttu JV-02 Dimolin Duottar

3.11.2001-30.6.2017

Oona tuli meille nuoren Ilonan kaveriksi ja varjoksi, äitini lellikiksi ja minun ensimmäiseksi koiraksi, jonka kanssa aloin tosissaan tutustumaan erilaisiin koiraharrastuksiin. Oonan kanssa kierreltiinkin pitkin Suomea ja ulkomailla asti näyttelyissä ja vaikka ei suurempaa menestystä kerätty, molemmat nauttivat yhteisistä kilometreistä. Oonan kanssa voitettiin yhdet epäviralliset agilitykilpailut ja tokoiltiin omaksi iloksi, sillä oli rauhallinen tapa toimia mutta ruuan avulla sen sai tekemään mitä vain. Toista Oonanlaista en usko enää koskaan saavani, se oli luotettava viilipytty ja aina ystävällinen kaikille kävi mitä tahansa, se hyväksyi mutisematta kohtalonsa vaikka osasi myös olla passiivisuudessaan myös varsin jääräpäinen otus. Ilonan kuoltua se otti sulavasti johtajan paikan laumassa ja olikin varsin lempeä sellainen. Oona ei käytännössä koskaan haukkunut, mourusi vain kovaan ääneen vääntyillen väkkärän lailla ollessaan iloinen.

Oonalla oli elämänsä aikana hyvin vähän asiaa eläinlääkäriin kunnes se sairastui puolisen vuotta ennen kuolemaansa vestibulaarisyndroomaan, josta toipuminen vei vanhalta koiralta kuukausia, eikä se ihan täysin entiseksi itsekseen toipunutkaan. Kun sama sairaus iski uudelleen, päätimme yhdessä että on kaikille parasta antaa periksi vielä kun oli käsillä päivä jolloin Oonan häntä heilui ja herkut maistuivat. Olen onnellinen että Oonan lähisuku jatkuu nuoremmissa koirissani mukana vaikka olemmekin menettäneet jotain suurta ja ainutlaatuista.

Papillon Uros Fly Away's Love-Letter

20.10.2004-31.5.2018

Pyry oli varsin suuri, kiivas ja vauhdikas persoona ja varsinainen epäonnen koira. Se asui viisi ensimmäistä vuottaan minulla mutta erään hyvin menneen hoitoreissun jälkeen jäikin veljelleni asumaan sillä laumaelämä oli sille turhan stressaavaa. Pyry kärsi koko ikänsä terveydellisistä ongelmista enkä olisi uskonut sen elävän näin pitkään, sillä oli kilpirauhasen vajaatoiminta, sydänvika, jatkuvia hammasongelmia, hiivaa, korvatulehduksia, nivelrikko lonkassa epäonnisen hypyn jäljiltä ja useamman kerran ruusunpiikkejä haaruksissa rehvakkaiden merkkailujen seurauksina. Pyrylle aina sattui ja tapahtui eikä sen seurassa ainakaan tullut tylsää hetkeä. Lopulta oli aika luovuttaa kun yleiskunto heikkeni eikä ollut enää mitään tehtävissä.