Kääpiövillakoira uros "Leevi"
10.2003-1.3.2012
Suomenlapinkoira narttu Heldalan Ilo "Ilona"
16.6.2000-21.6.2012
Ilona oli hyvin terve koira ikänsä kunnes kymmenvuotiaana sairastui krooniseen yskään ja sen syytä etsiessä Ilonalta löytyi sydänvika joka ei kuitenkaan ollut yskän syynä. Muun muassa kortisonilääkityksen voimin Ilona kuitenkin pärjäsi hyvin 12-vuotiaaksi, jolloin se halvaantui yllättäin ja jouduttiin päästämään viimeiselle matkalleen.
Suomenlapinkoira narttu JV-02 Dimolin Duottar
3.11.2001-30.6.2017
Oona tuli meille nuoren Ilonan kaveriksi ja varjoksi, äitini lellikiksi ja minun ensimmäiseksi koiraksi, jonka kanssa aloin tosissaan tutustumaan erilaisiin koiraharrastuksiin. Oonan kanssa kierreltiinkin pitkin Suomea ja ulkomailla asti näyttelyissä ja vaikka ei suurempaa menestystä kerätty, molemmat nauttivat yhteisistä kilometreistä. Oonan kanssa voitettiin yhdet epäviralliset agilitykilpailut ja tokoiltiin omaksi iloksi, sillä oli rauhallinen tapa toimia mutta ruuan avulla sen sai tekemään mitä vain. Toista Oonanlaista en usko enää koskaan saavani, se oli luotettava viilipytty ja aina ystävällinen kaikille kävi mitä tahansa, se hyväksyi mutisematta kohtalonsa vaikka osasi myös olla passiivisuudessaan myös varsin jääräpäinen otus. Ilonan kuoltua se otti sulavasti johtajan paikan laumassa ja olikin varsin lempeä sellainen. Oona ei käytännössä koskaan haukkunut, mourusi vain kovaan ääneen vääntyillen väkkärän lailla ollessaan iloinen.
Oonalla oli elämänsä aikana hyvin vähän asiaa eläinlääkäriin kunnes se sairastui puolisen vuotta ennen kuolemaansa vestibulaarisyndroomaan, josta toipuminen vei vanhalta koiralta kuukausia, eikä se ihan täysin entiseksi itsekseen toipunutkaan. Kun sama sairaus iski uudelleen, päätimme yhdessä että on kaikille parasta antaa periksi vielä kun oli käsillä päivä jolloin Oonan häntä heilui ja herkut maistuivat. Olen onnellinen että Oonan lähisuku jatkuu nuoremmissa koirissani mukana vaikka olemmekin menettäneet jotain suurta ja ainutlaatuista.
Papillon Uros Fly Away's Love-Letter
20.10.2004-31.5.2018
Pyry oli varsin suuri, kiivas ja vauhdikas persoona ja varsinainen epäonnen koira. Se asui viisi ensimmäistä vuottaan minulla mutta erään hyvin menneen hoitoreissun jälkeen jäikin veljelleni asumaan sillä laumaelämä oli sille turhan stressaavaa. Pyry kärsi koko ikänsä terveydellisistä ongelmista enkä olisi uskonut sen elävän näin pitkään, sillä oli kilpirauhasen vajaatoiminta, sydänvika, jatkuvia hammasongelmia, hiivaa, korvatulehduksia, nivelrikko lonkassa epäonnisen hypyn jäljiltä ja useamman kerran ruusunpiikkejä haaruksissa rehvakkaiden merkkailujen seurauksina. Pyrylle aina sattui ja tapahtui eikä sen seurassa ainakaan tullut tylsää hetkeä. Lopulta oli aika luovuttaa kun yleiskunto heikkeni eikä ollut enää mitään tehtävissä.