Moskuhan tuli meille reilut kaksi kuukautta sitten eikä tullessaan luottanut ihmisiin ollenkaan, oli päässyt kodissaan johtajan paikalle ja ahdistui jos sitä jollain tapaa kahlitsi - pannasta (sen mielestä liian pitkään) pitämisestä lähtien. Edistymisessä on otettu huimia harppauksia ja omaan makuun se on varsin tervepäinen ja lupaava harrastuskoira.
Näyttelytreeneihin saapuessa Mosku oli normaaliin tapaansa innoissaan häntä kippuralla eikä koiria täynnä olevaan halliinkaan meno sen fiilistä laskenut. Mosku on siitä hauska että sen kanssa pystyy kävelemään seuraten vaikka tappelevan koiralauman läpi kunhan nakkia löytyy taskusta. Mosse seisoa napotti näppäränä vaikka kuinka pitkään ja ensimmäinen "tuomarin" kopelointikin meni ihan ok, pientä urinaa se piti kivesten kokeilun kohdalla mutta se oli ihan mun omaa vikaa.. olisi pitänyt tajuta palkata sitä enemmän jotta se tajuaisi että tämäkin juttu on ihan ok. Seuraavilla kerroilla otin vian takaisin ja palkkasin ihan kunnolla jonka seurauksena Moskulla ei ollut enää mitään ongelmaa ja se oli iloisena käpälöitävänä. Välillä sitä unohtaa miten erilainen nuoruus Mossella on ollut omiin koiriin verrattuna kun sen käytös alkaa muistuttaa muuten jo niin normaalia ikäistään koiraa. Juoksutuksissa se oli intoa täynnä mutta alkoi se ravikin sieltä löytyä. Tunnin treenit venähti kahdeksi tunniksi kun ei väsymyksen tai kyllästymisen merkkejä näkynyt ja mulla oli odotellessa höpöttelyseurana Noora joka omistaa Hipun äidin Alman sekä Usva-pennun. Parin tunnin treenailut saivat kuitenkin aikaan tyytyväisenä nukkumaan menevän pikkumiehen ja hyvä niin.
Tiistaina doboiltiin Hipun kanssa. Hipulla on ollut nyt muutama viikko taukoa kaikesta touhuilusta ja näkyi. Hippu oli niin innoissaan että höheltäessään lenteli pallolta alas useampaan kertaan eikä muutenkaan pysynyt pöksyissään. Onneksi se on varsin sitkeä ja ketterä niin ei paljon pienet ilmalennot tunnu missään ja meillä olikin varsin hauskaa. Omat vatsa- ja selkälihakset sai kyllä sellaista kyytiä tällä kertaa että pari päivää nauraminenkin tuntui ilkeälle.. Tilattiin samalla meille oma lörppä(=tasapainotyyny) jotta päästään kotonakin vähän touhuilemaan tehokkaammin.
Torstaina oli vuorossa Pihlan agitreenit (alkeiskurssin 3. kerta) ja meno oli jälleen vauhdikasta. Tällä kertaa Pihla malttoi aiempia kertoja paremmin odotella hiljaa omaa vuoroa vaikka kyllähän sitä nyt muutamaan kertaan piti uikutella kun muut saa touhuta ja hän ei. Aiemmilla kerroilla olen palkannut aika paljon leluilla mutta tällä kertaa tuntui että nakkipalkka toimi paremmin ja tajusin syynkin siihen, onni on ongelmakoirakouluttaja agikouluttajana. Viimeaikoina olen ollut normaalia tiukempi Pihlan hihnakäytöksen kanssa ja koittanut saada sitä vähän rauhottumaan nopeammin ja se säteili agitreeneihin asti - Pihla kaipasi multa tällä kertaa enemmän ruokaa ja hyväksyntää kun leikkiä. Agiradalla se oli kyllä ihan yhtä vauhdikas ja innokas kuin normaalistikkin eikä turhautunut minun onnettoman ohjaukseni kanssa johon tällä kertaa paneuduttiin. Kokeiltiin valssaustakin enkä ilmeisesti olekkaan ihan niin kömpelö kuin luulin, kun pysyin jopa pystyssä kovassakin vauhdissa, toisin kuin epäilin.
Perjantaina käytin puolet illasta kasaamalla koiraportin makuuhuoneen oveen, kissojen tuomio ei ollut kovin positiivinen ja saatiinkin kuunnella maukumista jonkin aikaa.. Mirrit taisivat muutamaan kertaan myös unohtaa portin kokonaan ja rallittivat sitä päin niin että kolina kävi. Nyt on jo rauha maassa ja kumpikin kissa on oppinut pomppimaan sen yli.
