Mustat salamat seikkailee

Ronja oli käynyt korkkaamassa tänään agikilpailut Annikan kanssa supermölleissä. Yhdestä esteestä oli menty ohi mutta muutoin oli mennyt mainiosti. Mahtavaa että Ronjalla on niin aktiivinen sijoituskoti, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen! Kauheasti tsempityksiä Tampereelle, siitä se lähtee!

Myös muut mustat merkkarit pääsivät tänään touhuilemaan, Hippu pääsi metsään etsimään (jälleen kerran!) kadonneita "naapurintätejä" ja Mosku samalla reissulla nakkirinkiin saamaan mukavia kokemuksia vieraista.

Äärimmäisen huono kuva koiruuksista autossa treenikamojen kanssa. Mukana raahaillaan yleensä ainakin liivejä itselle ja koiralle, koiran liiveihin on kiinnitetty karhukello ja punaiset valot jotta sen sijainnin hahmottaminen on helpompaa. Mukana kulkee myös istuinalusta/retkipatja, viltti/pressu, taskulamppu, kartta alueesta, kompassi, juomista, pieni ensiapulaukku, koiran palkat, juomakuppi ja tällä kertaa myös Fit Dogin palautusjuomaa jota testaillaan. Kokemuksen kautta olen oppinut että vaihtovaatteita on hyvä löytyä autosta ja pieni lapio jolla kaivaa juuttunut auto lumesta ei ole myöskään huono idea.. Jotain varmaan vielä unohtui mutta olipa siinä jo listaa näin alkajaisiksi!

Hippu oli metsässä jälkeen aivan liekeissä! Ekalle maalimiehelle kiidettiin metsikön reunasta ilmavainun perässä ja hyvä ilmaisu alkoi heti kun se saapui maalimiehen luo. Ensin bongattu hukkunut oli autolta katsoen keskimmäinen eli yksi täti juostiin komeasti ohi mutta oikeastaan heti ensimmäiseltä päästyään se lähti määrätietoisesti ohi juostua kohti, varmalla ilmavainulla ja ilmaisu oli taas ihan täydellistä. Kolmas täti oli kaukana pimeässä metsikössä jonne Hippu suuntasi hetken hajua etsiskeltyään. Pressuun kääriytynyt maalimies oli tiheän kuusen alla ja ilmeisesti sen haju oli jäänyt enemmän muutaman metrin päässä olevan kannon viereiseen kuoppaan, sen luona Hippu ilmaisikin hieman epäilevän oloisena joka ei ole sille ollenkaan tyypillistä. Kun saavuin taskulampun kanssa paikalle Hippu huomasi virheensä ja sinkosi oikeaan paikkaan. Pientä hiottavaa vielä löytyy mutta tositilanteessa jokainen kadonnut olisi kyllä löytynyt, motivaatio oli kohdillaan, aikaa meni ehkä kymmenisen minuuttia (joku unohti taas katsoa kellosta..) ja alue oli samaa luokkaa kun peruskokeissa.
Vielä kun omistajalta löytyisi motivaatiota keskittyä paikallamakuun varmuuteen ja jonkin verran seuraamiseenkin niin kokeiden läpäisy olisi helppo nakki..

Moskun kanssa pääasiassa vaan vahvistettiin sitä että vieraat on pimeän metsikön laidassakin mukavia tyyppejä ja niihin kannattaa luottaa. Se sai omatoimisesti hakeutua vieraiden luo ja sai siitä kehuja ja palkkaa, aivan samaan tyyliin kun meillä yleensäkkin aloitetaan pelastuskoirien koulutus. Sitä en vielä tiedä tuleeko Moskusta sellaista, mutta tälläiset harjoitteet ovat sille kullanarvoisia.

Tällä kertaa sää suosi ainakin lumen vähyyden ja lämpimyyden takia, mutta vaatteet sai kyllä nopeasti ainakin kosteiksi märän lumen takia.. Mutta eipä pitäisi valittaa, yleensä tähän aikaan vuodesta pakkanen paukkuu siihen malliin ettei treenaaminen onnistu ollenkaan. Ei muuta kun innolla seuraavia treenejä kohti!