tiistai 18. helmikuuta 2014

Mitä mää ny sillee määny mitää tiärä

Otsikko varmaan kuvastaa meidän konkkaronkan tokoilua aika vahvasti.

Tänään lähdettiin ilman sen kummempia ennakko-odotuksia (tai taitoja, eheh) Moskun kanssa ensimmäistä kertaa ikinä ohjattuun tokoon ja Hippukin pääsi kuukausien tauon jälkeen säheltämään "edistyneempien" ryhmään.

Mossen kanssa hallille saapuessa hihnan vähemmän karvainen pää oli jälleen aivot narikassa kun tulikin yllärinä tuttuja vastaan ja Mosse päätti ottaa tilanteen hanskaan pienellä urinalla toiselle vouhkaavalle urokselle. Tästä voin taas kerran kiittää omaa hölmöyttäni, jippijaijei ja sulkia hattuun. Vielä kun sitä oppisi joku päivä muistamaan että viittasankarille pitää toisinaan varsinkin uusissa tilanteissa muistuttaa että minä hoidan täällä(kin!) päätöksien tekemisen eikä Mosku, vaikka se onkin menneisyydessään siihen tottunut. 
No urinat loppui lyhyeen kun ärähdin sille kunnolla eikä törttöilyihin enää palattu, eikä se oikeastaan huomioinut muiden koirien olemassaoloakaan vaan keskittyi ihan täysillä minuun! Mosku on sinänsä hyvin sosiaalinen tapaus mutta nuorien urosten tapaan se toisinaan urpoilee ja puhuu vielä melko kankeasti koiraa menneisyytensä takia. Kuitenkin se on tullut kaikkien koirien kanssa toimeen joihin on saanut rauhassa tutustua ja onkin meidän koirista ehkä se väsymättömin leikkijä.

Palkkana toimi sormet nakit, häntä heilui innosta koko tunnin ajan eikä tälläkään kertaa väsymisen merkkejä havaittu. 

Luoksepäästävyyttä sille ei ole koskaan tehty, mutta siinä sivulla se napotti (nakkikäsi apuna), eikä hievahtanutkaan kun sitä tultiin kopeloimaan. Tämä on meille iso saavutus, Mosku päätti luottaa minuun ja täysin vieraaseen ihmiseen uudessa tilanteessa hetkeäkään epäröimättä! 

Harjoiteltiin myös perusasentoa jonka se toisti ainakin 15 kertaa putkeen eikä kyllästynyt (ja tässä kohtaa voidaan heittää romukoppaan luulot siitä että kaikki lappalaiset kestää huonosti toistoja) ja hallitsi takapuoltaan yllättävän hyvin harjoituksen määrään nähden, vielä se tässäkin tarvii apuja mutta kehitystä on tapahtunut todella paljon.

Treenattiin kovasti myös kontaktia, jota se hakee hyvin luontaisesti mutta sille on melko vaikeaa luopua nakkikäden kyttäyksestä. Jos minulla ei ole namia niin se ottaa kontaktia hyvin ja pyytää sillä lupaa esim. ovista kuljettaessa, mutta nytkin saatiin siihen jo kivasti kestoa. Treeniä, treeniä, niin hyvä siitä tulee!

Viimeisenä harjoitteena oli seuraaminen jota tehtiin niin että koirakot olivat ringissä ja vuorotellen pujoiteltiin muita koirakoita seuraten. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, Mosse oli kiinnostunut vain minusta muiden mennessä ohi eikä sen keskittyminen herpaantunut vaikka muut ohittaessaan saattoivat nuuskaistakkin sitä ihan kunnolla. Kun oli meidän vuoro seurauttaa pelasin varman päälle ja pidin nakkia vasemmassa kädessä ja palkkasin aina kun se seurasi oikeassa kohdassa. Vielä Mosku vähän pomppi ja kokeili soheltaa, mutta hihna ei kiristynyt kertaakaan, minä sain tässäkin jakamattoman huomion ja se seurasi yllättävän pitkiä pätkiä nätisti!

Mosku jälleen kerran yllätti minut ihan kunnolla, en olisi ikinä uskonut että se käyttäytyy noin hienosti jo ensimmäisellä kerralla!

Hipun kanssa tehtiin samalta pohjalta treeniä kuin Moskun kanssa, mutta hieman vaikeuttaen ja lisäksi otettiin liikkeestä maahan menoa ja seisomista. Seuraamiset oli ihan hyviä (jos joku vain oppisi kävelemään suoraan, köh köh) ja käännöksissäkin se pysyi ihan hyvin mukana. Liikkeestä maahan menoa ollaan harjoiteltu pariin kertaan ja se sujui ihan hyvin melkein ilman apuja, mutta seisomisen kanssa takkusikin jonkin verran. Pitää varmaan opettaa sille kokonaan oma käsky tokoon kun aiemmin olen käyttänyt samaa kuin näyttelyissä ja se tuntuu sekoittavan ihan liikaa.. varsinkin kun olen opettanut sille että jos itse liikahdan pois niin se korjaa asentoaan eli käytännössä siirtää pelkkiä etutassuja askeleen eteenpäin. 

Hipulla vaikutti olevan hurjan hauskaa ja se oli varsin innokas touhuilemaan, saa nähdä jos sitä ehtisi jatkossa useamminkin tokoilemaan.

Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvihreistä, tänään on ollut piiiiitkä päivä ja kummasti väsymys alkaa painaa koko sakin silmiä. Palaillaan!



..ja melkein unohdin tärkeimmän! Tänään varmistui että A-pennut ovat myös Pompentaudin suhteen terveitä vanhempiensa perusteella, kun nyt isäkin on testattu. Mahtava juttu!