Syitä tähän on useampia, yksi niistä on se, että Viljon vanhetessa stressaavat tilanteet saavat sen mahan hetkellisesti sekaisin ja tokikin sekalaumassa asuminen nostattaa kierroksia varsinkin juoksujen aikoihin. Minkäänlainen herkkämahaisuus ei minun mielestäni ole jalostuskoiran ominaisuus, eikä Viljo nyt näyttelykoirakaan ole, joten totesimme että palleista on sille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Viljo ja veljensä Mosku (Alkuräjähdys) eivät ole tulleet toimeen keskenään muutamaan vuoteen ja ehkä tähänkin asiaan voidaan saada helpotusta kastroinnin myötä ja jos ei, niin ainakin yhteiselämä narttujen kanssa onnistuu paremmin myös juoksuaikoina.
Yleensä olen varsin "turhaa" kastrointia vastaan, mutta nyt luulen että tämä operaatio tulee helpottamaan kaikkien elämää.
Viljo asuu siis äitini luona Hipun (Kultaposken Bianca) kanssa ja Mosku meillä loppujen tyttöjen kanssa. Nartut toisinaan vaihtavat hetkellisesti sijaintejaan juoksuaikoina, mutta tällä hetkellä on ollut ongelmallista kun molemmissa talouksissa on leikkaamaton uros.
Perjantaina Viljo oli leikkauksessa. Seuraavana päivänä se oli jo varsin virkeä iloinen itsensä ja törmäili häntä huiskuten kaikkiin vastaantulijoihin tötteröllään.
Hippu kävi samalla kertaa eläinlääkärillä tutkimuksissa, sillä se on jo ehkä kuukauden verran köhinyt erikoisesti. Yskää on ollut välillä enemmän ja välillä ei juuri ollenkaan, sitä tuntuu ilmenevän eniten Hipun maatessa.
Päädyttiin ottamaan röntgenkuvat sen keuhkojen ja sydämen alueesta ja sieltä löytyikin useammanlaisia muutoksia. Sydän vaikutti kuvan perusteella laajentuneelle ja sen lähistöltä löytyi pari pientä massaa, jotka voivat olla joko laajentuneita imusolmikkeita tai sitten mahdollisesti jonkinlaisia kasvaimia. Myös keuhkot näyttivät hieman epänormaaleilta, on epäilys että niissä voisi olla nestettä, jota koitetaan poistaa lääkäristä saadulla nesteenpoistolääkityksellä.
On olemassa mahdollisuus, että oireet voisivat johtua sydänviasta, mutta tarkkaa diagnoosia ei vielä saatu. Nyt seuraillaan lääkityksen vaikutusta ja sitten palaamme kontrolliin selvittämään, josko syy oireille varmistuisi.
Sivulöydöksenä kuvissa näkyi spondyloosia Hipun selässä, joka ei ole harvinaisuus 12v koiralle, mutta ei toki mikään toivottukaan yllätys.
Hippu voi kuitenkin ikäisekseen varsin hyvin köhästä ja selästä huolimatta, se liikkuu edelleen nätisti pitkällä askeleella ravaten ja hyppää itse autoon ilman minkäänlaisia ongelmia. Toivotaan että Hipulla on vielä paljon hyvää elämää jäljellä.
Tämän erikoisen kevään positiivisimpiin asioihin kuuluvat Moskun uudet jälkeläiset Matkatien-kennelissä, joita päästäänkin viikon päästä ihastelemaan.
Koirat ovat myös varsin iloisia siitä että ihmiset ovat paljon kotona ja ollaankin vietetty paljon aikaa yhdessä retkeillen, palloillen ja sylitellen. Koirat heittivät talviturkitkin jo muutama viikko sitten, omistaja tosin odottelee vielä pitkään että tarkenee harrastaa tuollaisia aktiviteetteja. Mukavaa kevättä kaikille! 🌞
