Itse hakkasin päätä seinään ohjauksen kanssa mutta alkoihan ne takaakierrot ja valssaukset onnistua viimein siihen malliin että pystyttiin tekemään pidempää kuuden esteen pätkää (4xhyppy & 2xputki) ilman pahempia mokia mun osalta ja vauhtiakin löytyi kummasti.. joka nyt ei ole tuli takaliston alla syntyneelle Pihlalle mikään yllätys, mutta jopa hihnan toisesta päästä löytyvä Kömpelyyden Kuningatar pysyi pystyssä ja menossakin mukana. Kummasti se omakin tasapaino ja kehonhallinta näemmä kehittyy kun harrastaa doboa ja kirmailee Hipun perässä pimeässä metsikössä hakutreenien muodossa.
Kaikista eniten olen kyllä tyytyväinen siihen että Pihla kestää toistoja todella hyvin eikä sen into siitä sen kummemmin laske vaikka joutuisimmekin hinkkaamaan samaa asiaa moneen kertaan ohjaajan osaamattomuuden takia.
Agiliitelyn jälkeen kurvattiin "mummolaan" ja samalla tein pienet tokotreenit jätkille. Pikkuhiljaa istu-maahan-seiso-vaihdot ja sivu sekä seuraaminen alkavat onnistua ihan mallikkaasti, hauskasti veljeksillä on kuitenkin täysin erilaiset tavat oppia ja suorittaa. Mosku touhuaa tosikkona kieli keskellä suuta niin vauhdikkaasti ja ponnekkaasti kuin vain osaa. Sille menee asiat parilla toistolla perille ja se tarjoaakin niitä varsin itsenäisesti. Viljo taas on rennon letkeä humputtelija joka touhuaa aina häntä huiskuten, sille ei ole niin tärkeään tehdä asioita niin millilleen oikein, kunhan saa yhdessä pitää kivaa. Palkkautumisen osalta ne ovat varsin samanlaisia.
Tiistaina käytiin Pihlan kanssa dobossa jossa ollaan edetty siihen asti että kurreilukin (etujalat ilmassa "istuminen") onnistuu pallon päällä ilman sen kummempaa tukea. Motivaatio oli taas ihan kohdillaan vaikka se vähän vouhkailihin odotellessaan. Ensi viikolla onkin dobo tauolla ja suunnataan varmaan tokoilemaan pitkän tauon jälkeen.
Iltapuhteiksi treenailtiin paikkamakuuta muutamia minuutteja ruuan odottelun merkeissä, tämähän on ainakin mun ja Hipun ehdoton inhokki - kummatkin on niin kärsimättömiä tyyppejä että kummasti treenailu aina jää. Nyt päätin että koitetaan joka päivä treenaillaan sitä erilaisissa tilanteissa jotta siitä tulisi varma, sinänsä olen kyllä onnellinen että Hippu ei ikinä ole lähtenyt toisten koirien luo tai muuten huitomaan kylille, se vaan tahtoo kovasti tulla mun luokse (tai ruuan luo jos sitä sattuu naaman edessä olemaan). Pihlan olemattomaan treenimäärään verrattuna se on ollut ihan näppärä tönöttäjä ainakin tähän asti.
Jos jollain on kysyttävää tai toiveita postausten suhteen niin ei muuta kun kommenttia tähän suuntaan!
