Kipuilun syytä etsimässä

Viimein kun Pihlan jarrunappulat paranivat, olikin Hipun vuoro huolestuttaa emäntäänsä oikein huolella.

Hippu oli äidillä sunnuntaina muutaman tunnin hoidossa kun vietin laatuaikaa Moskun kanssa ja jossain kohtaa se oli vingahtanut ilman sen kummempaa syytä. Pienen prinsessakoiran vingahtelut eivät ole mitenkään harvinaisia, sillä esimerkiksi pannan pois ottaminen aiheuttaa toisinaan kiljumista, sillä mistä sitä tietää jos vaikkaa se jäisi karvoihin kiinni ja nippaisi ikävästi. Varmuuden vuoksi voi ihan hyvin valittaa kohtalon kurjuutta ;) Kun palailtiin kotiin se ei kuitenkaan hypännyt autoon normaalilla innolla ja vauhdilla, mutta en vielä siitäkään sen kummempaa ajatellut. Kotosalla paijasin sitä hellästi ja kun käsi osui takapäähän se kiljui suoraa huutoa, mutta ei kuitenkaan ontunut tai keventänyt laisinkaan. Kopeloin varovasti koko koiran läpi ja aina kun lähestyin oikean lonkan seutua, se alkoi huutaa. Eipä muuta kun koira lepoon ja kaivamaan lääkekaappeja josko jostain löytyisi kipulääkettä - arvatenkaan sitä ei löytynyt. Onneksi tiedän että Hippu on hyvin kipuherkkä ja jos jalka olisi mahdottoman kipeä niin se ei sitä käyttäisi, joten kyseessä tuskin on todella vakava vamma. Heti maanantaina soitinkin eläinlääkärille ja ortopedille saatiin aika keskiviikolle, jos kipuilu ei helpottuisi tai menisi pahemmaksi niin sieltä saisi kipulääkettä tarvittaessa. Keskiviikkoon mennessä aristaminen oli kuitenkin loppunut jo lähes kokonaan, joten pärjättiin ilmankin.

Eläinlääkäri väänteli Hipun läpi ensin hereillä (ja Hippuhan retkotti pöydällä paikallaan kuin pehmolelukoira) jolloin se aristikin enemmänkin oikeaa polvea ja lannerankaa, mutta kuitenkin lähinnä piippasi kiljumisen sijaan. Ei muuta kun rauhoituspiikkiä takalistoon ja röngeniin selvittämään mikä aiheuttaa oireet, sillä aikaa kun omistaja pureksii kynsiään hermostuneena.. Onneksi mitään hurjan kamalaa ei viidestä otetusta kuvasta löytynyt eli ilmeisesti se on kolhinut itseään jo aiemmin riekkuessaan nuorison kanssa. Ainoa mikä jäi vähän painamaan mieltä on Hipusta otetut uudet lonkkakuvat, käyttö kyllä näkyy lonkissa jonkin verran ja varsinkin vasen lonkka ei löysyytensä takia kivalle näytä. Hippu on kuitenkin ollut aktiivinen hakukoira C/C-lonkillaan vain 5 vuotta, joka ei minusta ole työ/harrastuskoiralle mitään, koiran pitäisi kyllä kestää hurjempaakin menoa. Kyllähän noilla nyt toistaiseksi vielä pinkoo pitkin metsiä, mutta kuinka pitkään?

Minusta tuntuu että viimeaikoina rodun lonkkatilanne on mennyt vain huonompaan ja jotenkin tuntuu myös että lonkkien tärkeyttä vähätellään. Kyllä, on hyvin monta muutakin tärkeää ja huomioitavaa asiaa, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa sitä koko lonkka-asiaa vintataan kintaalla. Kovasti toivon että ihmiset kiinnittäisivät huomiota etenkin lonkkaindekseihin, jos vanhempien indeksit ovat yhteenlaskettuina alle 200 (tai jaettuna kahdella 100), on pentue lonkkaindeksin osalta rodun keskivertoa huonompi.

Sen pidempään nitisemättä, tässä Hipun viralliset lonkkakuvat (otettu alle 3-vuotiaana) ja verrokiksi 16.4.2014 otetut (pari viikkoa alle 6-vuotiaana).

 (Huomaatteko että meidän vakkari ell asema on saanut kuvien välillä uudet tarkemmat röntgenlaitteet ;) )

Hippu sai kuukauden (4 pistosta) cartrophen-kuurin, rimadyliä (kipulääke) kahdeksi viikoksi ja se on pidettävä pari viikkoa levossa, vain tasatahtisia lyhyitä hihnalenkkejä saa tehdä toistaiseksi.

Myös lannerangasta ja polvesta näppäiltiin kuvia mutta niistä ei minkäänlaisia moitteita onneksi löytynyt.

Toivottavasti Hipsuvarvas kuntoutuu pian ja päästään taas touhuilemaan normaaliin tahtiin sen kanssa :)

Erikoisnäyttely ja erilainen lenkki

Viime lauantaina kävin hakemassa Nellan (H. Aavistus) meille aamutuimaan ja klo 11 kieppeillä lähdettiin Susannan kanssa kohti Nurmeksen erkkaria. Pääsin lähtemään reissuun oikein hyvällä mielellä sillä myös Nellan siskon Martan (H. Ajatus) sydän oli kuulostanut täysin puhtaalle! Hieno homma! :) 

 Farmariautoon humpsahti kepeästi neljä eri talouksissa asuvaa koiraa, kaksi urosta ja kaksi narttua. Tuttuun tapaan meille tuli kiire että ehtiä ajoissa kokoukseen, joten ehdittiin pysähtymään vain kerran jotta saatiin vähän (ahh niin ihanan epäterveellisiä) hampurilaisia matkaan mukaan ja mahat täyteen. 

Kokouksessa äänestettiin pevisoista - tulos ei ollut ihan se mitä olisin itse kaavaillut, mutta mielestäni parempi kuitenkin kuin aiempi pevisa. Eli tulevaisuudessa saa käyttää jalostukseen kerran terveystarkastamatonta yli 7v urosta jolla ei ole aiempia jälkeläisiä. Tällä muutoksella saa toivottavasti niitä vanhojakin uroksia käyttöön, joita ei esimerkiksi enää syystä tai toisesta uskalleta rauhoittaa. Toivottavasti kasvattajat käyttävät muutosta viisaasti hyväkseen :) 

Nella taas paljastui täydelliseksi reissuseuralaiseksi, ihan kuin se olisi ollut näyttelyreissuilla ennenkin.

Herttainen tyttö tarjoutui kaikille vastaantulijoille rapsuteltavaksi ja jakeli pusuja ihastuneille uhreilleen :)

Hengenheimon Aavistus JUN ERI 2 SA

Tuomari Jaana Hartus:

Lähes keskikokoinen erinom. tyyppiä oleva lupaavarunkoinen nuori narttu. Riittävä luusto. Vielä hieman kapea pää. Lempeä ilme. Kookkaat korvat. Oikea ryhti. Tasapainoiset kulmaukset. Tyypilliset joustavat liikkeet. Hyvä karva.

Nella esiintyi kehässä hienosti ja eiköhän se lähde toistekkin mukaani näyttelyihin, lupakin on jo omistajaperheeltä myönnetty :)

Pari päivää sitten päätettiin kepon kanssa lähteä kokeilemaan uusia lenkkimaastoja ja päädyttiinkin lähistöllä olevan hiekkakuopan ympäristöön pyörimään. Mukana olleet Hippu ja Pihla selkeästi nauttivat uusista maastoista ja pyyhälsivätkin pitkin poikin tuulispäinä. Pihla rallatteli mäkeä ylös ja alas kepon heittämän kepin perässä kunnes aloin ihmettelemään mitä ihmettä ohuessa lumikerroksessa on (jep, täällä satoi alkuviikosta lunta) ja vertahan se.. Kopeloin koirat läpi ja syy vereen löytyi Pihlan jalasta, sen "jarrunappulasta" eli ylimmästä anturasta oli pinta kokonaan poissa ja vekki sen vieressä. Ilmeisesti se oli alamäkeen pyyhältäessään jarruttanut niin että antura oli osunut johonkin terävään, sillä se näytti siltä kuin fileerausveitsellä olisi vedetty pala pois. Pihlasta ei olisi voinut millään arvata että sillä on noin iso haava koivessa, sillä sen vauhti ei hidastunut missään kohtaan eikä kuulunut vingahduksia tai mitään, saatikka että se olisi ontunut!

No tietääpähän vastaisuuden varalle että pitää olla itse tarkkana sen kanssa, toisin kuin Hipun joka on jostain suunnasta perinyt sen sortin prinsessageenit että jo havunneulanen tassukarvoissa voi aiheuttaa dramaattista ontumista ;)

Pihlan jalan takia ollaankin jätetty tältä viikolta kaikki treenailut (jos ei lasketa ennen tapaturmaa ollutta agilityn vapaavuoroa) väliin ja ihmeen lunkeja koirat ovat olleet, enemmänkin tuntuu että itse ei tiedä mitä sitä tekisi kun on kaiket illat ovat vapaina. 

Ehkäpä tämä tästä, toisaalta tekee ehkä ihan hyvääkin olla enemmän kotosalla ja ehkäpä me päästään melko pian kokeilemaan eilen postissa saapunutta springeriäkin. :)

Vauhdilla kohti uusia haasteita!

Tiedättekös miten joskus on niitä päiviä kun päättää rynnätä päättömästi kohti haasteita seurauksista huolimatta?

No viime päivät lukeutuvat juuri niihin, sillä ilmoitin Pihlan lappalaiskoirien agivalmennukseen. 

Valmennusta ehdin vielä jännitellä (onneksi!) reilun kuukauden mutta onneksi minulle on tulossa henkistä tukea matkaan mukaan, nimittäin entisen ja nykyisen sijoituskoiran, Saran ja Ronjan emäntä Annika. Myös tytöt tulevat valmennettaviksi samaan ryhmään joten ainakin vauhtia ja ääntä voi olla luvassa.

Eilen mentiin pitkästä aikaa doboilemaan äidin kanssa ja valikoin sille koiraksi Hipun, joka kyllä osaa käytännössä kaikki perus jutut mutta esitti kyllä niin hölmöä kuin vain koira voi (voihan nakkeja saada helpommallakin?!), mutta ilmeisesti kaksikolla oli hauskaa ja Hippukin sai mahansa täyteen ;)

Itseni kohdalla päätin rykäistä oikein kunnolla ja otin Moskun joka ei ole koskaan tehnyt mitään dobon tapaistakaan, saatika ollut pienehkössä tilassa monen muun vieraan koiran kanssa touhuilemassa. Ja olen kyllä pikku-ukkoon niin tyytyväinen! Muut koirat eivät kiinnostaneet ollenkaan ja se oppi niin tasapainotyynylle, puolipalloille kuin dobopallollekkin hakeutumisen yhdestä palkkauksesta. Into ei laskenut karvan vertaa tunnissa ja nakki maistui niin että sormet meinasi mennä mukana.. Tiesinhän minä että se on rämäpää ja kaikkeen lahjottavissa mutta en olisi ihan odottanut että se hyppää pallolle suorilta ja tekee siinä kieppejä sujuvasti jo ensimmäisellä kerralla! Tosin toheltaessaan Mosku ehti lentää pallon päältä monta kertaa, mutta pikkuhiljaa se oppi käyttäytymään sen päällä hiukan rauhallisemmin kun ei tohelluksesta saanut palkkaa. Myös pakittaminen alkoi sujua jo yllättävän hyvin vaikkei sitä olla aiemmin tehty.

Ettei uudet haasteet nyt tähän jäisi, käytiin testaamassa Pihlan kanssa ensimmäistä kertaa pyöräilyä ja se oli rakkautta se! Pihla ei ehtinyt pyörää sen kummemmin ihmetellä kun tajusi että kerrankin saa vetää ja juosta minkä koivista irtoaa ja sehän juoksi.. juoksisi varmaan vieläkin jos ei kurja omistaja olisi lopettanut hupia kesken ;) Pyöräilyä jatketaan varmasti mutta sen verran pitää välineisiin sijoittaa että springeri on tulevaisuudessa ehdoton, tulee vetokin koiralle sopivammalta korkeudelta kun ei tarvi pitää hihnaa kädessä kiinni (ja on myös turvallisempaa..).

Lauantaina matkaankin kohti Nurmesta ja lappalaiskoirien erikoisnäyttelyä, toivottavasti nähdään siellä!
Omat koirat jäävät kaikki kotiin kasvattelemaan karvojaan joten ainoastaan Nella (Hengenheimon Aavistus) lähtee matkaseuraksi.
Nella kävikin hakemassa rokotukset eläinlääkärillä sopivasti ennen reissua ja sydänkuuntelu oli täysin puhdas! Nellallahan kuului pentuna vaimea sivuääni joka on onneksi kasvun myötä poistunut, mahtava juttu! :) Myös Martalla (H. Ajatus) kuului aivan pienenä vaimea sivuääni, mutta sen kohtaloa saa vielä hetken jännäillä kunnes Marttakin ehtii rokotuksille. Nellan tulos huojensi kyllä huolta tyttöjen terveydestä kummasti, toivotaan että Martallakin olisi ollut samanlainen puppy murmur.

Toivon kovasti että lauantaina olevassa kevätkokouksessa olisi paljon ihmisiä päättämässä tulevista pevisoista, ainoastaan äänestämällä voi vaikuttaa!

Sumuiset sunnuntait

Otettiinkin koiruuksien kanssa suunnitelmista poiketen tänään oikein rennosti, nukuttiin pitkään ja tyttöset retkottivat kainalossa onnellisina puoleen päivään asti. Viimein kun saatiin revittyä itsemme sängyn pohjalta, suuntasimme peltorällätyksen kautta mummolaan moikkaamaan loppua laumaa.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Mukavia suunnitelmia keväälle

Olen tässä viime päivät plärännyt kalenteria ja suunnitellut kevättä. Kummasti sitä alkaa melkein kaikki viikonloput täyttyä hiljalleen koiramaisesta puuhastelusta ja olenkin tässä kehitellyt ideoita kaikenlaiseen uuteen ja innostavaan.

Lähimpien suunnitelmien kohde löytyykin jo viikon päästä olevasta kevään erikoisnäyttelystä, jonne matkataan Oonan ja Nella-kasvatin (H. Aavistus) kanssa. Kävinkin kurkkaamassa miltä Nella näyttää ja sehän olikin tällä hetkellä hyvässä karvassa toisin kuin suurin osa muista sisaruksista. En olekkaan Nellaa hetkeen nähnyt ja on se kyllä ihana tyttö, köllötteli melkein koko vierailun vieressä rapsuteltavana ja täyttää paikkansa perhekoirana hienosti.

Tässä vielä kuva tulevasta reissukaverista :)

Tulin ilmoitelleeksi muitakin koiria jo näyttelyihin vaikka karvatilanne on tällä hetkellä koko sakilla aika onneton, mutta eipä tässä muu auta kun elää toivossa että ennen näyttelyitä ehtii edes jonkinmoinen karvapeite kasvaa takaisin..

Tein tulevia näyttelyitä (ja osittain muitakin harrasteita) varten myös sellaisia valmisteluita, että ostin viimein uuden kevythäkin vanhan aivan liian kovia kokeneen tilalle. Itseasiassa vanha kevythäkki tuli meille jo valmiiksi käytettynä ja luukkuun oli joku reipas tehnyt reikiä jotka onneksi sai aika vähällä vaivalla parsittua kasaan. Hetki reikien paikkaamisen jälkeen koitin sitä vimmalla laittaa kasaan ja sain hajoitettua yhden muoviosista niin että se ei pysy enää pystyssä kuin ilmastointiteipin voimin. Häkki onkin ollut viime ajat eteisessä jotta kuraiset ja märät koirat saa sinne kätevästi kuivamaan, kunnes tässä yhtenä päivänä toinen kissoista oli saanut loistoidean ja pissinyt sen päälle, eikä tunnetusti se ihana tuoksu lähdekkään ihan helpolla pois kun ei häkkiä saa minnekkään likoamaankaan.. joten kenties olisi aika vanhan häkin matkata kaatopaikalle, kerran noin huono-onnisen kohtalon omistaa ettei vaan suostu koskaan olemaan käyttökunnossa.

Parin viikon touhuilut

Jostain kumman syystä allekirjoittaneeseen on iskenyt tänään pahemman luokan vimma tehdä ja touhuta, taitaa sisäinen kello huutaa jo kevättä vaikka pihalla onkin vaihtelevan talviset kelit. Tietokoneelle ei ole ehtinyt istahtaa pitkään aikaan ajan kanssa, joten tässä nyt seurauksena kunnon kilometripostaus.

Käytiin viikko sitten sunnuntaina kurvaamassa täyttä haipakkaa hakutreeneihin tyttöjen kanssa etsiskelemään niitä täysin suuntavaistottomia ja helposti hukkuvia naapurintätejä. Hippu oli taas täynnä intoa ja teki töitä tosi hienosti, ensimmäinen hukkunut löytyi 2 min sisällä autolta lähdöstä eikä se toinenkaan jäänyt metsikköön maatumaan.. Vaikka koitinkin tätä kovasti torpata olettamalla kadonneen olevan toisessa suunnassa ja näin ollen ohjasin Hipsutinta väärään suuntaan (ja taas jälleen kerran, ei pitäisi ikinä olettaa mitään vaan luottaa koiraan ja pysyä etsintäsuunnitelmassa!!), mutta saipahan koira tehdä kunnolla töitä, löytyi se maalimieskin kun tajusin päästää koiran menemään oikeaan suuntaan.

Mukaan oli jostain syystä tullut yksi ylimääräinen palkkapurkki joten päätin ottaa Pihlankin kirmailemaan yhdelle maalimiehelle ja sinnehän se suuntasikin täyttä kyytiä kun tajusin tällä kertaa pistää sen odottamaan ja rauhottumaan hetkeksi jotta saadaan nenä auki eikä vaan vouhoteta pitkin poikin päättömänä. Maalimies oli melkein kokonaan piilossa ison kiven takana eikä Pihla osaa vielä ilmaistakkaan, mutta mitäpä tuosta kun ainakaan tällä hetkellä meillä ei ole mitään tavoitteita etsintähommiin, kunhan pidetään hauskaa. Saa nähdä rauhoittuuko Pihla aikuistuessaan sen verran että malttaa keskittyä hajujen maailmaan tarkemmin, jos niin käy niin sitten katsellaan jos alkaisimme panostaa hakuun enemmänkin.

Lopuksi Pihla pääsi tutustumaan pieneen Lyyti-poroon, jonka mielestä Pihlis tosin oli hurjan pelottava kiljuva peto. Pihlis ei ihan täysin ymmärtänyt miksei pikkukaveri leiki vaikka kaikkensa yrittää, mutta ehkäpä kaksikosta tulee vielä joku päivä hyvät ystävät kun saavat rauhassa tutustua. :)

Oltiin myös tässä yhtenä tiistaina mustien (eli Moskun ja Hipun) kanssa tokoilemassa.
Mosku oli hyvin kuulolla mutta hieman kärsimättömän oloinen, olisi pitänyt tehdä sen kanssa pitempi lenkki ennen treenejä jotta se olisi ehtinyt vähän enemmän rauhoittua, nyt kun ehdin tehdä vain nopean pissatuksen kun aikataulu oli jälleen kerran todella tiukka.. Tokossa harjoiteltiin varsinkin paikallaan olemista jota ei olla oikeastaan sen kummemmin kotosalla ehdittykkään treenailla ja yllättäen hösöttöjä pysyikin ihan hyvin. Seuraamiset oli tällä kertaa taas ihan onnettomia, en tiedä miksi.. Pitäisi ehtiä useammin mummolaan treenailemaan poikia jottei ihan kaikki oppiminen kaatuisi ohjattuihin harjoituksiin. Olen miettinyt että voisi alkaa totutella poikia naksuttimeenkin kun varsinkin Mosku on sen verran vauhdikas tapaus ettei muuten meinaa ehtiä palkkaamaan oikeassa kohtaa.

Hippu oli tokossa varsin hyväntuulinen mutta sekin jostain syystä varsin kärsimätön, sivulla ei olisi jaksanut pysyä kuin hetken ja muutenkin se tuntui hösöttävän normaalia enemmän. Paikkamakuu (3min) tosin onnistui tosi hyvin ottaen huomioon että sen vieressa makaava koira lähti useampaan kertaan. Seuraamiset oli tosi hyviä mutta liikkeestä maahan oli tällä kertaa jostain syystä hurjan vaikea vaikka viimeksi se meni jo ihan hyvin. Istu-käsky oli myös kadonnut Hipun päästä kokonaan, otus vaan tuijotti tyhjällä katseella nakin kuvat silmissä kiiluen kun sitä pyysin.. Taitaa olla koiriinkin iskenyt samanlainen keväinen sähellys kuin omistajaansa, eipä tälle muuta selitystä voi olla.

Viime viikon torstaina mentiin ensin aksaamaan Pihlan kanssa ja sitten doboon Hipun kanssa.
Agility oli vähän normaalista poikkeavaa kun muita ryhmäläisiä ei ollut päässyt paikalle joten meidän laitettiin toiseen ryhmään, joka olikin ihan kiinnostavaa vaihtelua. Tehtiin tällä kertaa aika simppelejä juttuja koska muut ryhmäläiset olivat meitä edistyneempiä ja rata koostui monesta esteestä mitä ei olla vielä opeteltu, mutta hyvä näin, pääsin palkkaamaan usein ja saatiin todella onnistuneita suorituksia aikaan. Pihla sai kehuja nopeudesta ja oli innokas sekä hyvin kuulolla. Minäkin pysyin melkein joka kerta matkassa mukana!

Ettei nyt mene ihan historian puolelle niin onhan sitä ehditty vähän tälläkin viikolla touhuilla vaikka tiistain doboilut jäi väliin selän kipeytymisen takia ja keskiviikko vietettiinkin sitten päänsäryn kourissa sängyn pohjalla.. Torstaina oltiin Pihlan kanssa ohjatuissa agi treeneissä ja ihan hyvin meni vaikka se olikin melkoisen railakkaalla tuulella ja jo siinä ehti parit kirosanatkin ilmoille lennellä kun Pihla ei ihan taas jaksanut odotella omistajan ohjeistusta ja meinasi juoksennella moikkaamaan koirakavereita. Oma moka, myönnettäköön. Tehtiin keinua ja muuten meni tosi hyvin mutta kontakteja pitää harjoitella lisää. Ohjaaminen oli tällä kertaa ihan siedettävää vaikka pariin kertaan iski kesken juoksun kunnon kuuppajumi eikä yhtään muistunut mieleen minne sitä pitikään seuraavaksi suunnata. Olen nyt alkanut huomaamaan että ollaan Pihlan kanssa alettu oppia toistemme tavoille ja se kyllä varsin tarkkaan menee minne pyydän, jos ohjaan edes jotenkuten oikein.

Sen verran jäi kuitenkin hampaankoloon että mentiin perjantaina vapaavuorolle hinkkaamaan lisää ja ilmeisesti mitä useamman päivän Pihlan kanssa vääntää putkeen sitä paremmin se sujuu. Tällä kertaa se oli aivan mahtava ja jotenkin yhteistyö toimi älyttömän hyvin, tosin yksin treenatessa se ei joudu odottelemaan ja luulempa että siitä se on kiinni. Kyllähän sitä vähempikin riepoo kun joutuu katselemaan mukamas rauhassa kun muut pitää kivaa, ei sovi prinsessalle ollenkaan. Olen myös huomannut että viime kertoina Pihla on alkanut irtoamaan kauemmas ja hakeutumaan esteille paremmin, joten kehitystä on havaittavissa!

En tähän postaukseen viitsinyt enää lähteä kuvia tunkemaan, mutta seuraavalla kerralla sitten, lupaan!

Keinuva pallomeri

Viljo majaili meillä loppujen lopuksi neljä päivää Pihlan kaverina ja ehdittiinkin touhuilla sen kanssa kaikenlaista. Arjen asioissa keskityttiin saamaan hihnakäytöstä vähän tasaisemmaksi ja mukavasti edistyttiinkin siihen pisteeseen että kaksikon kanssa pystyy lenkkeilemään ilman ylimääräistä nykimistä ja viuhtomista, ovensuissa osataan nyt odottaa ja pyytää lupaa sekä saatiin ihmisten johtajuutta vahvistettua. Kiltti poikahan Viljo on mutta kummasti alkaa miehisyys jo kolkutella ovella siihen malliin että asioita saa muistutella aiempaa jämäkämmin, mutta ennakko-odotuksistani huolimatta lauman teineimmät koirat olivatkin yhdessä toimiva parivaljakko ja ne käyttäytyivät paljon paremmin kuin luulin.

Laumamme kömpelöimmästä koheltajasta, Viljosta, on tullut kasvaessaan uskomattoman nopea ja ketterä kiituri! En olisi ikinä uskonut, mutta on kai se todettava että pikku konkkalonkka on nykyään sakin nopein kun se on oppinut hallitsemaan kehoaan paremmin ja kummasti lihaksiakin on siihen tarttunut mukavasti.

Tiistaina otinkin muskelimiehen mukaani doboon, jossa se ei ole käynyt lokakuun(?) jälkeen. Viljo selkeästi muisti mitä siellä ollaan tekemässä ja ikä on näköjään tuonut hurjasti rohkeutta joka näkyi siinä että tyyppi oli innokkasti tarjoamassa erilaisia toimintoja. Viljon kanssa ei koskaan olla kokeiltu puolipalloja, mutta niillekkin se hakeutui itse ja tarkasti asetteli jalkansa puolipallojen päälle. Odottelut se istuskeli rauhakseen ja touhuillessa se oli hyvin motivoitunut. Kun doboilin sen kanssa se sai olla vapaana eikä Viljolla tullut mieleenkään lähteä huitomaan koirakavereiden luokse, eikä se vouhkannut vaikka paikalla oli muitakin innokkaita uroksia. Hieno pikkumies! Viljo on kyllä juuri niitä koiria joiden kanssa on helppo ja ihana touhuilla kaikenlaista, vaikkei ihan niin överi turbokiituri olekkaan kuin Pihla ja Mosku (ja hyvä niin, kolme olisi jo liikaa! ;) ).

Torstaina käytiin saan agiliitelemässä Pihlan kanssa ja tällä kertaa päästiinkin kokeilemaan ihan uusia juttuja!
Taidettiin aloitella pöytään tutustumisella ja eipä siinä ehtinyt kissaa sanoa kun Pihlis oli jo pöydällä huiskuttelemassa häntäänsä, tehtiin pari palkkausta pöydällä ja sen jälkeen se oppi jo mitä se tarkoittaa ja hakeutui sinne omatoimisesti.
Harjoiteltiin pöydän yhteydessä putkille hakeutumista kauempaa ja persjättöä joka sujui myöskin todella hyvin, vaikka sain kyllä taas juosta henkeni edestä ettei tullut kolaria.. Vähennettiin myös palkkausta kepeillä ja jo sujuu 6 keppiä pelkällä loppupalkalla ja hyvin pienillä avuilla!
Lopuksi alettiin opetella keinua, aluksi palkattiin sen kolahduksesta, sitten siitä että Pihla astuu siihen niin että se liikahtaa vaan vähän ja kokoajan vaikeuttaen päästiin noin kymmenessä minuutissa siihen että Pihla tekee matalan keinun intoa puhkuen ilman ripaustakaan epävarmuutta! Olen aika varma että sen lisäksi että Pihla on luonnostaankin sen verran rämäpää ettei pikkujutut sitä hätkäytä, on doboilusta ollut huimasti hyötyä agilityssä, Pihla kun hallitsee kehonsa todella hyvin kovassakin vauhdissa eikä ole millänsäkkään keikkuvista ja hetkuvista alustoista. Saatiin kotiläksyiksi perehtyä lisää kontaktien opetukseen ja ollaankin alettu perehtymään lisää 2on2off-menetelmään.

Pihlan pään menoksi on keväälle/kesälle suunnitteilla vähän enemmänkin agitouhuilua, mutta niistä lisää kun saan suunnitelmat jotakuinkin varmistettua.

Ronja ja emänsä Sara olivat lauantaina Annikan kanssa Seinäjoella näyttelyssä.
Tyttösillä oli mennyt hienosti, Ronja JUN ERI 2 ja Sara AVO ERI 4!

Sain myös omat näyttelysuunnitelmat siihen pisteeseen että menin ja ilmoitin Oonan sekä Nellan (Hengenheimon Aavistus) keväterkkariin. Kaikki muut omat koirat ovat niin bikineissä etten niitä viitsi Nurmekseen asti raahailla (ja Oonakin alkoi nyt pudotella..) että ei voi olla kuin todella onnellinen että sainkin kasvatin reissukaveriksi! :) Ihanaa kun on taas tiedossa mukava reissu mitä odotella!