keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vauhdilla kohti uusia haasteita!

Tiedättekös miten joskus on niitä päiviä kun päättää rynnätä päättömästi kohti haasteita seurauksista huolimatta?

No viime päivät lukeutuvat juuri niihin, sillä ilmoitin Pihlan lappalaiskoirien agivalmennukseen. 
Valmennusta ehdin vielä jännitellä (onneksi!) reilun kuukauden mutta onneksi minulle on tulossa henkistä tukea matkaan mukaan, nimittäin entisen ja nykyisen sijoituskoiran, Saran ja Ronjan emäntä Annika. Myös tytöt tulevat valmennettaviksi samaan ryhmään joten ainakin vauhtia ja ääntä voi olla luvassa.

Eilen mentiin pitkästä aikaa doboilemaan äidin kanssa ja valikoin sille koiraksi Hipun, joka kyllä osaa käytännössä kaikki perus jutut mutta esitti kyllä niin hölmöä kuin vain koira voi (voihan nakkeja saada helpommallakin?!), mutta ilmeisesti kaksikolla oli hauskaa ja Hippukin sai mahansa täyteen ;)

Itseni kohdalla päätin rykäistä oikein kunnolla ja otin Moskun joka ei ole koskaan tehnyt mitään dobon tapaistakaan, saatika ollut pienehkössä tilassa monen muun vieraan koiran kanssa touhuilemassa. Ja olen kyllä pikku-ukkoon niin tyytyväinen! Muut koirat eivät kiinnostaneet ollenkaan ja se oppi niin tasapainotyynylle, puolipalloille kuin dobopallollekkin hakeutumisen yhdestä palkkauksesta. Into ei laskenut karvan vertaa tunnissa ja nakki maistui niin että sormet meinasi mennä mukana.. Tiesinhän minä että se on rämäpää ja kaikkeen lahjottavissa mutta en olisi ihan odottanut että se hyppää pallolle suorilta ja tekee siinä kieppejä sujuvasti jo ensimmäisellä kerralla! Tosin toheltaessaan Mosku ehti lentää pallon päältä monta kertaa, mutta pikkuhiljaa se oppi käyttäytymään sen päällä hiukan rauhallisemmin kun ei tohelluksesta saanut palkkaa. Myös pakittaminen alkoi sujua jo yllättävän hyvin vaikkei sitä olla aiemmin tehty.


Ettei uudet haasteet nyt tähän jäisi, käytiin testaamassa Pihlan kanssa ensimmäistä kertaa pyöräilyä ja se oli rakkautta se! Pihla ei ehtinyt pyörää sen kummemmin ihmetellä kun tajusi että kerrankin saa vetää ja juosta minkä koivista irtoaa ja sehän juoksi.. juoksisi varmaan vieläkin jos ei kurja omistaja olisi lopettanut hupia kesken ;) Pyöräilyä jatketaan varmasti mutta sen verran pitää välineisiin sijoittaa että springeri on tulevaisuudessa ehdoton, tulee vetokin koiralle sopivammalta korkeudelta kun ei tarvi pitää hihnaa kädessä kiinni (ja on myös turvallisempaa..).

Lauantaina matkaankin kohti Nurmesta ja lappalaiskoirien erikoisnäyttelyä, toivottavasti nähdään siellä!
Omat koirat jäävät kaikki kotiin kasvattelemaan karvojaan joten ainoastaan Nella (Hengenheimon Aavistus) lähtee matkaseuraksi.
Nella kävikin hakemassa rokotukset eläinlääkärillä sopivasti ennen reissua ja sydänkuuntelu oli täysin puhdas! Nellallahan kuului pentuna vaimea sivuääni joka on onneksi kasvun myötä poistunut, mahtava juttu! :) Myös Martalla (H. Ajatus) kuului aivan pienenä vaimea sivuääni, mutta sen kohtaloa saa vielä hetken jännäillä kunnes Marttakin ehtii rokotuksille. Nellan tulos huojensi kyllä huolta tyttöjen terveydestä kummasti, toivotaan että Martallakin olisi ollut samanlainen puppy murmur.

Toivon kovasti että lauantaina olevassa kevätkokouksessa olisi paljon ihmisiä päättämässä tulevista pevisoista, ainoastaan äänestämällä voi vaikuttaa!