Keinuva pallomeri

Viljo majaili meillä loppujen lopuksi neljä päivää Pihlan kaverina ja ehdittiinkin touhuilla sen kanssa kaikenlaista. Arjen asioissa keskityttiin saamaan hihnakäytöstä vähän tasaisemmaksi ja mukavasti edistyttiinkin siihen pisteeseen että kaksikon kanssa pystyy lenkkeilemään ilman ylimääräistä nykimistä ja viuhtomista, ovensuissa osataan nyt odottaa ja pyytää lupaa sekä saatiin ihmisten johtajuutta vahvistettua. Kiltti poikahan Viljo on mutta kummasti alkaa miehisyys jo kolkutella ovella siihen malliin että asioita saa muistutella aiempaa jämäkämmin, mutta ennakko-odotuksistani huolimatta lauman teineimmät koirat olivatkin yhdessä toimiva parivaljakko ja ne käyttäytyivät paljon paremmin kuin luulin.

Laumamme kömpelöimmästä koheltajasta, Viljosta, on tullut kasvaessaan uskomattoman nopea ja ketterä kiituri! En olisi ikinä uskonut, mutta on kai se todettava että pikku konkkalonkka on nykyään sakin nopein kun se on oppinut hallitsemaan kehoaan paremmin ja kummasti lihaksiakin on siihen tarttunut mukavasti.

Tiistaina otinkin muskelimiehen mukaani doboon, jossa se ei ole käynyt lokakuun(?) jälkeen. Viljo selkeästi muisti mitä siellä ollaan tekemässä ja ikä on näköjään tuonut hurjasti rohkeutta joka näkyi siinä että tyyppi oli innokkasti tarjoamassa erilaisia toimintoja. Viljon kanssa ei koskaan olla kokeiltu puolipalloja, mutta niillekkin se hakeutui itse ja tarkasti asetteli jalkansa puolipallojen päälle. Odottelut se istuskeli rauhakseen ja touhuillessa se oli hyvin motivoitunut. Kun doboilin sen kanssa se sai olla vapaana eikä Viljolla tullut mieleenkään lähteä huitomaan koirakavereiden luokse, eikä se vouhkannut vaikka paikalla oli muitakin innokkaita uroksia. Hieno pikkumies! Viljo on kyllä juuri niitä koiria joiden kanssa on helppo ja ihana touhuilla kaikenlaista, vaikkei ihan niin överi turbokiituri olekkaan kuin Pihla ja Mosku (ja hyvä niin, kolme olisi jo liikaa! ;) ).

Torstaina käytiin saan agiliitelemässä Pihlan kanssa ja tällä kertaa päästiinkin kokeilemaan ihan uusia juttuja!
Taidettiin aloitella pöytään tutustumisella ja eipä siinä ehtinyt kissaa sanoa kun Pihlis oli jo pöydällä huiskuttelemassa häntäänsä, tehtiin pari palkkausta pöydällä ja sen jälkeen se oppi jo mitä se tarkoittaa ja hakeutui sinne omatoimisesti.
Harjoiteltiin pöydän yhteydessä putkille hakeutumista kauempaa ja persjättöä joka sujui myöskin todella hyvin, vaikka sain kyllä taas juosta henkeni edestä ettei tullut kolaria.. Vähennettiin myös palkkausta kepeillä ja jo sujuu 6 keppiä pelkällä loppupalkalla ja hyvin pienillä avuilla!
Lopuksi alettiin opetella keinua, aluksi palkattiin sen kolahduksesta, sitten siitä että Pihla astuu siihen niin että se liikahtaa vaan vähän ja kokoajan vaikeuttaen päästiin noin kymmenessä minuutissa siihen että Pihla tekee matalan keinun intoa puhkuen ilman ripaustakaan epävarmuutta! Olen aika varma että sen lisäksi että Pihla on luonnostaankin sen verran rämäpää ettei pikkujutut sitä hätkäytä, on doboilusta ollut huimasti hyötyä agilityssä, Pihla kun hallitsee kehonsa todella hyvin kovassakin vauhdissa eikä ole millänsäkkään keikkuvista ja hetkuvista alustoista. Saatiin kotiläksyiksi perehtyä lisää kontaktien opetukseen ja ollaankin alettu perehtymään lisää 2on2off-menetelmään.

Pihlan pään menoksi on keväälle/kesälle suunnitteilla vähän enemmänkin agitouhuilua, mutta niistä lisää kun saan suunnitelmat jotakuinkin varmistettua.

Ronja ja emänsä Sara olivat lauantaina Annikan kanssa Seinäjoella näyttelyssä.
Tyttösillä oli mennyt hienosti, Ronja JUN ERI 2 ja Sara AVO ERI 4!

Sain myös omat näyttelysuunnitelmat siihen pisteeseen että menin ja ilmoitin Oonan sekä Nellan (Hengenheimon Aavistus) keväterkkariin. Kaikki muut omat koirat ovat niin bikineissä etten niitä viitsi Nurmekseen asti raahailla (ja Oonakin alkoi nyt pudotella..) että ei voi olla kuin todella onnellinen että sainkin kasvatin reissukaveriksi! :) Ihanaa kun on taas tiedossa mukava reissu mitä odotella!