Jostain kumman syystä allekirjoittaneeseen on iskenyt tänään pahemman luokan vimma tehdä ja touhuta, taitaa sisäinen kello huutaa jo kevättä vaikka pihalla onkin vaihtelevan talviset kelit. Tietokoneelle ei ole ehtinyt istahtaa pitkään aikaan ajan kanssa, joten tässä nyt seurauksena kunnon kilometripostaus.
Käytiin viikko sitten sunnuntaina kurvaamassa täyttä haipakkaa hakutreeneihin tyttöjen kanssa etsiskelemään niitä täysin suuntavaistottomia ja helposti hukkuvia naapurintätejä. Hippu oli taas täynnä intoa ja teki töitä tosi hienosti, ensimmäinen hukkunut löytyi 2 min sisällä autolta lähdöstä eikä se toinenkaan jäänyt metsikköön maatumaan.. Vaikka koitinkin tätä kovasti torpata olettamalla kadonneen olevan toisessa suunnassa ja näin ollen ohjasin Hipsutinta väärään suuntaan (ja taas jälleen kerran, ei pitäisi ikinä olettaa mitään vaan luottaa koiraan ja pysyä etsintäsuunnitelmassa!!), mutta saipahan koira tehdä kunnolla töitä, löytyi se maalimieskin kun tajusin päästää koiran menemään oikeaan suuntaan.
Mukaan oli jostain syystä tullut yksi ylimääräinen palkkapurkki joten päätin ottaa Pihlankin kirmailemaan yhdelle maalimiehelle ja sinnehän se suuntasikin täyttä kyytiä kun tajusin tällä kertaa pistää sen odottamaan ja rauhottumaan hetkeksi jotta saadaan nenä auki eikä vaan vouhoteta pitkin poikin päättömänä. Maalimies oli melkein kokonaan piilossa ison kiven takana eikä Pihla osaa vielä ilmaistakkaan, mutta mitäpä tuosta kun ainakaan tällä hetkellä meillä ei ole mitään tavoitteita etsintähommiin, kunhan pidetään hauskaa. Saa nähdä rauhoittuuko Pihla aikuistuessaan sen verran että malttaa keskittyä hajujen maailmaan tarkemmin, jos niin käy niin sitten katsellaan jos alkaisimme panostaa hakuun enemmänkin.
Lopuksi Pihla pääsi tutustumaan pieneen Lyyti-poroon, jonka mielestä Pihlis tosin oli hurjan pelottava kiljuva peto. Pihlis ei ihan täysin ymmärtänyt miksei pikkukaveri leiki vaikka kaikkensa yrittää, mutta ehkäpä kaksikosta tulee vielä joku päivä hyvät ystävät kun saavat rauhassa tutustua. :)
Oltiin myös tässä yhtenä tiistaina mustien (eli Moskun ja Hipun) kanssa tokoilemassa.
Mosku oli hyvin kuulolla mutta hieman kärsimättömän oloinen, olisi pitänyt tehdä sen kanssa pitempi lenkki ennen treenejä jotta se olisi ehtinyt vähän enemmän rauhoittua, nyt kun ehdin tehdä vain nopean pissatuksen kun aikataulu oli jälleen kerran todella tiukka.. Tokossa harjoiteltiin varsinkin paikallaan olemista jota ei olla oikeastaan sen kummemmin kotosalla ehdittykkään treenailla ja yllättäen hösöttöjä pysyikin ihan hyvin. Seuraamiset oli tällä kertaa taas ihan onnettomia, en tiedä miksi.. Pitäisi ehtiä useammin mummolaan treenailemaan poikia jottei ihan kaikki oppiminen kaatuisi ohjattuihin harjoituksiin. Olen miettinyt että voisi alkaa totutella poikia naksuttimeenkin kun varsinkin Mosku on sen verran vauhdikas tapaus ettei muuten meinaa ehtiä palkkaamaan oikeassa kohtaa.
Hippu oli tokossa varsin hyväntuulinen mutta sekin jostain syystä varsin kärsimätön, sivulla ei olisi jaksanut pysyä kuin hetken ja muutenkin se tuntui hösöttävän normaalia enemmän. Paikkamakuu (3min) tosin onnistui tosi hyvin ottaen huomioon että sen vieressa makaava koira lähti useampaan kertaan. Seuraamiset oli tosi hyviä mutta liikkeestä maahan oli tällä kertaa jostain syystä hurjan vaikea vaikka viimeksi se meni jo ihan hyvin. Istu-käsky oli myös kadonnut Hipun päästä kokonaan, otus vaan tuijotti tyhjällä katseella nakin kuvat silmissä kiiluen kun sitä pyysin.. Taitaa olla koiriinkin iskenyt samanlainen keväinen sähellys kuin omistajaansa, eipä tälle muuta selitystä voi olla.
Viime viikon torstaina mentiin ensin aksaamaan Pihlan kanssa ja sitten doboon Hipun kanssa.
Agility oli vähän normaalista poikkeavaa kun muita ryhmäläisiä ei ollut päässyt paikalle joten meidän laitettiin toiseen ryhmään, joka olikin ihan kiinnostavaa vaihtelua. Tehtiin tällä kertaa aika simppelejä juttuja koska muut ryhmäläiset olivat meitä edistyneempiä ja rata koostui monesta esteestä mitä ei olla vielä opeteltu, mutta hyvä näin, pääsin palkkaamaan usein ja saatiin todella onnistuneita suorituksia aikaan. Pihla sai kehuja nopeudesta ja oli innokas sekä hyvin kuulolla. Minäkin pysyin melkein joka kerta matkassa mukana!
Ettei nyt mene ihan historian puolelle niin onhan sitä ehditty vähän tälläkin viikolla touhuilla vaikka tiistain doboilut jäi väliin selän kipeytymisen takia ja keskiviikko vietettiinkin sitten päänsäryn kourissa sängyn pohjalla.. Torstaina oltiin Pihlan kanssa ohjatuissa agi treeneissä ja ihan hyvin meni vaikka se olikin melkoisen railakkaalla tuulella ja jo siinä ehti parit kirosanatkin ilmoille lennellä kun Pihla ei ihan taas jaksanut odotella omistajan ohjeistusta ja meinasi juoksennella moikkaamaan koirakavereita. Oma moka, myönnettäköön. Tehtiin keinua ja muuten meni tosi hyvin mutta kontakteja pitää harjoitella lisää. Ohjaaminen oli tällä kertaa ihan siedettävää vaikka pariin kertaan iski kesken juoksun kunnon kuuppajumi eikä yhtään muistunut mieleen minne sitä pitikään seuraavaksi suunnata. Olen nyt alkanut huomaamaan että ollaan Pihlan kanssa alettu oppia toistemme tavoille ja se kyllä varsin tarkkaan menee minne pyydän, jos ohjaan edes jotenkuten oikein.
Sen verran jäi kuitenkin hampaankoloon että mentiin perjantaina vapaavuorolle hinkkaamaan lisää ja ilmeisesti mitä useamman päivän Pihlan kanssa vääntää putkeen sitä paremmin se sujuu. Tällä kertaa se oli aivan mahtava ja jotenkin yhteistyö toimi älyttömän hyvin, tosin yksin treenatessa se ei joudu odottelemaan ja luulempa että siitä se on kiinni. Kyllähän sitä vähempikin riepoo kun joutuu katselemaan mukamas rauhassa kun muut pitää kivaa, ei sovi prinsessalle ollenkaan. Olen myös huomannut että viime kertoina Pihla on alkanut irtoamaan kauemmas ja hakeutumaan esteille paremmin, joten kehitystä on havaittavissa!
En tähän postaukseen viitsinyt enää lähteä kuvia tunkemaan, mutta seuraavalla kerralla sitten, lupaan!
