Viime lauantaina kävin hakemassa Nellan (H. Aavistus) meille aamutuimaan ja klo 11 kieppeillä lähdettiin Susannan kanssa kohti Nurmeksen erkkaria. Pääsin lähtemään reissuun oikein hyvällä mielellä sillä myös Nellan siskon Martan (H. Ajatus) sydän oli kuulostanut täysin puhtaalle! Hieno homma! :)
Farmariautoon humpsahti kepeästi neljä eri talouksissa asuvaa koiraa, kaksi urosta ja kaksi narttua. Tuttuun tapaan meille tuli kiire että ehtiä ajoissa kokoukseen, joten ehdittiin pysähtymään vain kerran jotta saatiin vähän (ahh niin ihanan epäterveellisiä) hampurilaisia matkaan mukaan ja mahat täyteen.
Kokouksessa äänestettiin pevisoista - tulos ei ollut ihan se mitä olisin itse kaavaillut, mutta mielestäni parempi kuitenkin kuin aiempi pevisa. Eli tulevaisuudessa saa käyttää jalostukseen kerran terveystarkastamatonta yli 7v urosta jolla ei ole aiempia jälkeläisiä. Tällä muutoksella saa toivottavasti niitä vanhojakin uroksia käyttöön, joita ei esimerkiksi enää syystä tai toisesta uskalleta rauhoittaa. Toivottavasti kasvattajat käyttävät muutosta viisaasti hyväkseen :)
Nella taas paljastui täydelliseksi reissuseuralaiseksi, ihan kuin se olisi ollut näyttelyreissuilla ennenkin.
Herttainen tyttö tarjoutui kaikille vastaantulijoille rapsuteltavaksi ja jakeli pusuja ihastuneille uhreilleen :)
Hengenheimon Aavistus JUN ERI 2 SA
Tuomari Jaana Hartus:
Lähes keskikokoinen erinom. tyyppiä oleva lupaavarunkoinen nuori narttu. Riittävä luusto. Vielä hieman kapea pää. Lempeä ilme. Kookkaat korvat. Oikea ryhti. Tasapainoiset kulmaukset. Tyypilliset joustavat liikkeet. Hyvä karva.
Nella esiintyi kehässä hienosti ja eiköhän se lähde toistekkin mukaani näyttelyihin, lupakin on jo omistajaperheeltä myönnetty :)
Pari päivää sitten päätettiin kepon kanssa lähteä kokeilemaan uusia lenkkimaastoja ja päädyttiinkin lähistöllä olevan hiekkakuopan ympäristöön pyörimään. Mukana olleet Hippu ja Pihla selkeästi nauttivat uusista maastoista ja pyyhälsivätkin pitkin poikin tuulispäinä. Pihla rallatteli mäkeä ylös ja alas kepon heittämän kepin perässä kunnes aloin ihmettelemään mitä ihmettä ohuessa lumikerroksessa on (jep, täällä satoi alkuviikosta lunta) ja vertahan se.. Kopeloin koirat läpi ja syy vereen löytyi Pihlan jalasta, sen "jarrunappulasta" eli ylimmästä anturasta oli pinta kokonaan poissa ja vekki sen vieressä. Ilmeisesti se oli alamäkeen pyyhältäessään jarruttanut niin että antura oli osunut johonkin terävään, sillä se näytti siltä kuin fileerausveitsellä olisi vedetty pala pois. Pihlasta ei olisi voinut millään arvata että sillä on noin iso haava koivessa, sillä sen vauhti ei hidastunut missään kohtaan eikä kuulunut vingahduksia tai mitään, saatikka että se olisi ontunut!
No tietääpähän vastaisuuden varalle että pitää olla itse tarkkana sen kanssa, toisin kuin Hipun joka on jostain suunnasta perinyt sen sortin prinsessageenit että jo havunneulanen tassukarvoissa voi aiheuttaa dramaattista ontumista ;)
Pihlan jalan takia ollaankin jätetty tältä viikolta kaikki treenailut (jos ei lasketa ennen tapaturmaa ollutta agilityn vapaavuoroa) väliin ja ihmeen lunkeja koirat ovat olleet, enemmänkin tuntuu että itse ei tiedä mitä sitä tekisi kun on kaiket illat ovat vapaina.
Ehkäpä tämä tästä, toisaalta tekee ehkä ihan hyvääkin olla enemmän kotosalla ja ehkäpä me päästään melko pian kokeilemaan eilen postissa saapunutta springeriäkin. :)
