Täällä on touhuntäyteisissä merkeissä odoteltu uusia Hengenheimolaisia saapuviksi.
Pennuille on punottu naruleluja kotiinviemisiksi, laitettu pentuhuonetta valmiiksi ja kerätty laatikkojen kätköistä ja apteekin hyllyiltä kaikkea mitä synnytyksessä voikaan tarvita. Myös tuttu ja turvallinen synnytysseura on sovittuna, kaverin kanssa odottelu kuluu nopeammin ja synnytys myös hätätilanteen sattuessa sujuvammin.
Pihla on rauhoittunut entisestään eikä enää oleile kippuralla sohvan nurkassa tyynyläjän keskellä kuten alkutiineydessä, vaan makoilee mieluiten paljaalla lattialla. Vatsanseudun kasvua on seurailtu viikottain ja muutama päivä sitten vatsanympärystä oli kertynyt 17cm normaaliin lisää ja painoa 3kg.
Edellisten pentujen emä Sara joka on aikalailla Pihlan kokoinen sai painoa seitsemästä pennusta 5kg ja oli lopputiineydestä valtava Pihlaan verrattuna, joten luulempa että ultrassa veikattu kolme pentua ei ole ainakaan kovin kaukana todellisuudesta varsinkaan kun vatsa tuntuu selkeästi toispuoleiselle.
Pihla on viime päivinä ensin kurkistellut ja sitten koittanut kaivautua leikkimökin alle. Mökin ympärystän tukinnan myötä tuleva emä aina pihalla olon yhteydessä menee suurieleisesti niin lupaavan pentuluolan eteen mulkoilemaan kun ei emäntä vaan ymmärrä että kyllä alkukantaiset vaistot kertovat mikä on paras paikka pennuille eikä mikään kirja. Emännän tahtoon on kyllä tälläkin kertaa tyytyminen. Pentulaatikko on pyörinyt nurkissa jo toista viikkoa ja vaikka Pihlassa se ei ole kummempia tunteita ainakaan vielä herättänyt niin isäkoira Mosku on syntymälaatikostaan selkeästi innoissaan.
Pentujen liikkeet tuntee jo todella hyvin ja napakamman potkaisun yhteydessä jopa näkee ulospäin, niitä ihaillessa onkin useampi tovi vietetty. Myös maidontuotanto on alkanut käynnistyä siinä määrin että nisistä saa tipan maitoa ulos ja lämpöjä on alettu hiljalleen mittailemaan. Päivä päivältä synnytys vaan lähenee ja toivottavasti seuraavassa postauksessa onkin jo kuvia ihanista pikkuisista.
Pennuntuoksua odotellessa!
