Mosku poroneitien paimenena

Tänään oli vielä sen verran valoisaa kun pääsin töistä että päätin pyytää meille lenkkiseuraa naapurista ja suunnata jälleen kerran ihanan jäiselle, märälle ja sohjoiselle pellolle. Omasta laumasta lenkille mukaan valikoitui Mosku koska se ei ole vielä aiemmin tutustunut naapurin porotyttöihin, Minttuun (Mökötuvan Metku-Minttu) ja Saagaan (Mökötuvan Ylevä-Saaga) jotka ovat lopulle laumalle jotakuinkin vakioseuraa. Lisätietoja lenkkikavereista löytää täältä.

Valmistauduin henkisesti siihen että vasta vähän vieraita koiria nähnyt Mosse vouhkaa ja intoilee tyttöjen seurassa mutta sehän olikin todella lunkisti matkan joka kuljettiin hihnassa pellolle - ahh, niin järkevä nuori mies! Pellolla kolmikko saikin rallatella vapaana ja alun ystävällisten moikkailujen jälkeen poroset suuntasivat myyrästämään ja Mosse reippaana poikana pääasiassa juoksi narttujen ja ihmisten välillä ihmeissään kun nämä koirat eivät käyttäydykkään samalla tavalla kun aiemmat koirakaverit - eli leiki ja nujua sen kanssa juosten päättömästi pitkin poikin.. Mosku oli hyvin kuulolla ja pysyi itse lähes kokoajan sopivan lähellä, jos huiteli kauemmas niin tuli heti käskystä täyttä kyytiä luokse.

Sen pitemmittä puheitta, tässä kuvia kolmikon touhuiluista (Kuvaaja Hanna Kolari):

Kiitokset "naapuriin" lenkkiseurasta ja kuvista, otetaan pian uusiksi!

Pojat tutustuvat etsintään

Tänään päätin vaihtelun vuoksi napata pojat mukaan hakutreeneihin kun Hipulla on ollut tällä viikolla aktiviteetteja ihan riittävästi.

Kumpaakin nakitettiin ja lopuksi laitettiin yksi "kadonnut" hieman kauemmas kissanruuan kanssa jotta näin miten tyypit hakeutuu maalimiehille ja osaako ne käyttää nenäänsä yhtään. Tämä toimintamalli siksi että näin heti onko etsintä niille luontevaa ja olihan se! Kumpikin käyttäytyi hyvin samalla tavalla, nakit haettiin iloisina häntä huiskaten ja kauempana olevalle maalimiehelle hakeuduttiin reippaasti nenää käyttäen ihan kuin ne olisivat tienneet mitä pitää tehdä, vaikka niille ei koskaan mitään tälläistä olla tehty aiemmin. Eli varsin lupaavalta vaikuttaa ainakin tässä kohtaa!

Hakutreenien jälkeen tuuppasin neljä nuorinta koiraa autoon ja vein ne isolle pellolle rallattamaan, porukalla oli huisin hauskaa kiitäessään sohjoista peltoa pitkin poikin.. kuvia ei valitettavasti ole kuin yksi autossa otettu kun alkoi jo hämärtää siihen malliin ettei kamera olisi pysynyt kiiturien perässä. Matkaa pellolle ei ole kuin pari kilometriä joten nelikko matkusti ihan tyytyväisenä hieman ahtaassa häkissä :)

Mukavaa ja rentoa sunnuntaita kaikille!

Kaljun kelin kuvapostaus

Ystävyyttä ja liitelyä

Hippu, joka meidän laumasta lukee ihmisiä tarkiten ja aina tarjoaa immeisille hellyyttä ja rakkautta kun sitä eniten kaipaa, oli keskiviikkona äitini kanssa tutustumassa ensimmäistä kertaa kaverikoirailuun.

Hippu ei ole aiemmin sen kummemmin ollut missään harrastuksissa tai muissa kenenkään muun kuin minun kanssa, jonka takia alunperin olin menossa kaksikon mukaan neuvomaan tarvittaessa, mutta jäinkin kotiin kun järkyttävä kipu jyskytti ohimossa siihen malliin ettei juuri muita vaihtoehtoja jäänyt kuin vetäistä kipulääkettä naamariin ja kömpiä peiton alle päiväunille. Mutta eipä siinä, hyvinhän niillä oli mennyt ilmankin minua ja ehkäpä tästä tulee vielä mukava yhteinen harrastus äidille ja Hipulle. Kaksikko tulee varmaan vierailemaan pääasiassa vanhusten luona. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Torstaina olikin sitten luvassa agiliitelyä Pihlan kanssa.
Pihlis oli normaali innokas itsensä ja teki samoja pätkiä kymmenen kertaa putkeen kun omistaja töpeksi, töppäili ja tönötti kun unohti kesken juoksemisen seuraavan esteen. Koin aikas pahaa turhautumista mutta alkoihan se viimein tunnin lopulla sujua jotenkuten, mutta ei päästy tekemään ollenkaan yhteen pätkään kokonaista rataa Pihlasta riippumattomista syistä.. Vieläkin riepoo ihan kunnolla, mutta onneksi Pihla ei toistosta tylsiinny ja palkkautui (väärin ohjattujen) esteiden suorittamisesta niin hyvin ettei tehty pahempaa vahinkoa. Päätin sitten ottaa härkää sarvista ja mennä perjantaina vapaavuorolaisena hinkkaamaan samaa rataa ja nyt olisi paras alkaa onnistumaan!

Agilityn jälkeen pistin kamat kasaan ja raahattiin maitohapoille juostut takapuolemme "mummolaan" vahtimaan loppua laumaa kun äiti lähtee viikonlopuksi reissaamaan. Ensitöikseni otin pojat kynsien leikkuuseen ja kampaukseen. Ensimmäistä kertaa Mosku makoili rentona sylissä kun leikkasin sen kynnet eikä sillä tullut mieleenkään harrastaa vastarintaa. Myös perusteellinen kampaus suoritettiin mallikelpoisesti ja näköjään siitäkin irtoilee karvaa ihan kunnolla, tällä hetkellä meidän sakista Oona onkin ainoa joka ei jätä jälkeensä karvatuppoja (vielä).

Perjantaina olikin sitten vapaavuoroilu Pihlan kanssa ja nappasin sitten Moskunkin mukaan ihmettelemään.
Viimein rata alkoi sujua Pihlan kanssa kun sitä oli edellisen illan pohdiskellut ja meno alkoikin olla ihan näppärää! Pieniä mokia tuli toisinaan mutta noin pääpiirteittäin meni ihan hyvin. Mosku pääsi tekemään parit hypyt ja kokeiltiin putkea, se oli hyvin kuulolla ja sillä oli kivaa eli ihan onnistunut reissu kaikenkaikkiaan!

Agilitystä minulla on videokin olemassa, mutta sen ilmestyy jonnekkin tulevaisuudessa - jos ei pahemman luokan itsesensuuri iske.

Mitä mää ny sillee määny mitää tiärä

Otsikko varmaan kuvastaa meidän konkkaronkan tokoilua aika vahvasti.

Tänään lähdettiin ilman sen kummempia ennakko-odotuksia (tai taitoja, eheh) Moskun kanssa ensimmäistä kertaa ikinä ohjattuun tokoon ja Hippukin pääsi kuukausien tauon jälkeen säheltämään "edistyneempien" ryhmään.

Mossen kanssa hallille saapuessa hihnan vähemmän karvainen pää oli jälleen aivot narikassa kun tulikin yllärinä tuttuja vastaan ja Mosse päätti ottaa tilanteen hanskaan pienellä urinalla toiselle vouhkaavalle urokselle. Tästä voin taas kerran kiittää omaa hölmöyttäni, jippijaijei ja sulkia hattuun. Vielä kun sitä oppisi joku päivä muistamaan että viittasankarille pitää toisinaan varsinkin uusissa tilanteissa muistuttaa että minä hoidan täällä(kin!) päätöksien tekemisen eikä Mosku, vaikka se onkin menneisyydessään siihen tottunut. 

No urinat loppui lyhyeen kun ärähdin sille kunnolla eikä törttöilyihin enää palattu, eikä se oikeastaan huomioinut muiden koirien olemassaoloakaan vaan keskittyi ihan täysillä minuun! Mosku on sinänsä hyvin sosiaalinen tapaus mutta nuorien urosten tapaan se toisinaan urpoilee ja puhuu vielä melko kankeasti koiraa menneisyytensä takia. Kuitenkin se on tullut kaikkien koirien kanssa toimeen joihin on saanut rauhassa tutustua ja onkin meidän koirista ehkä se väsymättömin leikkijä.

Palkkana toimi sormet nakit, häntä heilui innosta koko tunnin ajan eikä tälläkään kertaa väsymisen merkkejä havaittu. 

Luoksepäästävyyttä sille ei ole koskaan tehty, mutta siinä sivulla se napotti (nakkikäsi apuna), eikä hievahtanutkaan kun sitä tultiin kopeloimaan. Tämä on meille iso saavutus, Mosku päätti luottaa minuun ja täysin vieraaseen ihmiseen uudessa tilanteessa hetkeäkään epäröimättä! 

Harjoiteltiin myös perusasentoa jonka se toisti ainakin 15 kertaa putkeen eikä kyllästynyt (ja tässä kohtaa voidaan heittää romukoppaan luulot siitä että kaikki lappalaiset kestää huonosti toistoja) ja hallitsi takapuoltaan yllättävän hyvin harjoituksen määrään nähden, vielä se tässäkin tarvii apuja mutta kehitystä on tapahtunut todella paljon.

Treenattiin kovasti myös kontaktia, jota se hakee hyvin luontaisesti mutta sille on melko vaikeaa luopua nakkikäden kyttäyksestä. Jos minulla ei ole namia niin se ottaa kontaktia hyvin ja pyytää sillä lupaa esim. ovista kuljettaessa, mutta nytkin saatiin siihen jo kivasti kestoa. Treeniä, treeniä, niin hyvä siitä tulee!

Viimeisenä harjoitteena oli seuraaminen jota tehtiin niin että koirakot olivat ringissä ja vuorotellen pujoiteltiin muita koirakoita seuraten. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, Mosse oli kiinnostunut vain minusta muiden mennessä ohi eikä sen keskittyminen herpaantunut vaikka muut ohittaessaan saattoivat nuuskaistakkin sitä ihan kunnolla. Kun oli meidän vuoro seurauttaa pelasin varman päälle ja pidin nakkia vasemmassa kädessä ja palkkasin aina kun se seurasi oikeassa kohdassa. Vielä Mosku vähän pomppi ja kokeili soheltaa, mutta hihna ei kiristynyt kertaakaan, minä sain tässäkin jakamattoman huomion ja se seurasi yllättävän pitkiä pätkiä nätisti!

Mosku jälleen kerran yllätti minut ihan kunnolla, en olisi ikinä uskonut että se käyttäytyy noin hienosti jo ensimmäisellä kerralla!

Hipun kanssa tehtiin samalta pohjalta treeniä kuin Moskun kanssa, mutta hieman vaikeuttaen ja lisäksi otettiin liikkeestä maahan menoa ja seisomista. Seuraamiset oli ihan hyviä (jos joku vain oppisi kävelemään suoraan, köh köh) ja käännöksissäkin se pysyi ihan hyvin mukana. Liikkeestä maahan menoa ollaan harjoiteltu pariin kertaan ja se sujui ihan hyvin melkein ilman apuja, mutta seisomisen kanssa takkusikin jonkin verran. Pitää varmaan opettaa sille kokonaan oma käsky tokoon kun aiemmin olen käyttänyt samaa kuin näyttelyissä ja se tuntuu sekoittavan ihan liikaa.. varsinkin kun olen opettanut sille että jos itse liikahdan pois niin se korjaa asentoaan eli käytännössä siirtää pelkkiä etutassuja askeleen eteenpäin. 

Hipulla vaikutti olevan hurjan hauskaa ja se oli varsin innokas touhuilemaan, saa nähdä jos sitä ehtisi jatkossa useamminkin tokoilemaan.

Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvihreistä, tänään on ollut piiiiitkä päivä ja kummasti väsymys alkaa painaa koko sakin silmiä. Palaillaan!



..ja melkein unohdin tärkeimmän! Tänään varmistui että A-pennut ovat myös Pompentaudin suhteen terveitä vanhempiensa perusteella, kun nyt isäkin on testattu. Mahtava juttu!

Hakuilua ja hapuilua

Sunnuntaina oli taas hakutreenit Hipun kanssa.
Se oli jälleen iloinen, vauhdikas ja motivoitunut. Ilmaisut olivat tosi hyviä ja töitä tehtiin jatkuvalla innolla vaikka toista kadonnutta saikin etsiä hetken pidempään. Palkkana toimi tällä kertaa lihapullat ja tehtiin pientä vaihtelua ja se sai yhden pullan kadonneelta ja toisen minulta. No problem here.

Kun Pihlakin sattui olemaan mukana niin ajattelin että kokeillaan nyt senkin kanssa, no tulipahan ainakin vahvistusta sille miksi tämä ei ole Pihliksen ykköslaji... tosin iloisesti sekin maalimiehille menee, mutta eihän sitä ehdi mitään nenähommia tehdä kun juoksee tuhatta ja sataa pitkin poikin. Toisen maalimiehen se bongasi mutta tuli pyytämään multa lupaa mennä, mistä yllätyin! Ilmeisesti tapakoulutus on mennyt vähän liian hyvin perille tässä kohtaa, mutta eipä sillä ole sen kummempaa merkitystä kun luulen että Pihlan hakuilut (tai hapuilut) oli nyt ainakin toistaiseksi tässä ja toinen pojista saa jatkaa sen tilalla. Ompahan sitten enemmän aikaa panostaa Pihlan kanssa agilityyn ja tokoon mitkä on sille luontevampia lajeja.

Treenien jälkeen käytiin pellolla nollaamassa päättömän viuhotuksen merkeissä ja pari päivää sitten pesty Hippu pyöri useammassakin kohdassa, ainakaan omistajan nenään sattuvia uusia ödöörejä ei kuitenkaan kannettu kotiin asti. Sää on ollut viimeaikoina melkoisen vaihteleva ja satuttiinkin pellolle juuri kun taivaalta tipahteli jättimäisiä märkiä lämpäreitä.

Tälle viikolle onkin suunnitteilla vaihteeksi melkoisen koiramaista menoa ja tutustutaan ihan uuteen harrastukseen, mutta tästä lisää myöhemmin!

PUTKEEN!! EIKU! HYPPY!!!

Otsikko kertoo varmaan aika vahvasti tämän agitaiturin sähellyksen sekaiset fiilikset Pihlan tämän päivän treenien jäljiltä. Koirahan oli aivan mahtava, kurin hölläys ja iloinen touhottelu parin edellisen päivän aikana ilmeisesti vaikutti Pihlaan varsin positiivisesti ja se teki kaikkensa!

Kuvassa osa agivarustuksesta, parit viime kerrat mukana on kulkenut kasa nakkeja, Pihlan rrrrrakastama juuttipatukka sekä jatkuvassa arkikäytössä oleva panta ja hihna - rinsessalle sopivaan tyyliin, tietty!

Itse hakkasin päätä seinään ohjauksen kanssa mutta alkoihan ne takaakierrot ja valssaukset onnistua viimein siihen malliin että pystyttiin tekemään pidempää kuuden esteen pätkää (4xhyppy & 2xputki) ilman pahempia mokia mun osalta ja vauhtiakin löytyi kummasti.. joka nyt ei ole tuli takaliston alla syntyneelle Pihlalle mikään yllätys, mutta jopa hihnan toisesta päästä löytyvä Kömpelyyden Kuningatar pysyi pystyssä ja menossakin mukana. Kummasti se omakin tasapaino ja kehonhallinta näemmä kehittyy kun harrastaa doboa ja kirmailee Hipun perässä pimeässä metsikössä hakutreenien muodossa.

Kaikista eniten olen kyllä tyytyväinen siihen että Pihla kestää toistoja todella hyvin eikä sen into siitä sen kummemmin laske vaikka joutuisimmekin hinkkaamaan samaa asiaa moneen kertaan ohjaajan osaamattomuuden takia.

Agiliitelyn jälkeen kurvattiin "mummolaan" ja samalla tein pienet tokotreenit jätkille. Pikkuhiljaa istu-maahan-seiso-vaihdot ja sivu sekä seuraaminen alkavat onnistua ihan mallikkaasti, hauskasti veljeksillä on kuitenkin täysin erilaiset tavat oppia ja suorittaa. Mosku touhuaa tosikkona kieli keskellä suuta niin vauhdikkaasti ja ponnekkaasti kuin vain osaa. Sille menee asiat parilla toistolla perille ja se tarjoaakin niitä varsin itsenäisesti. Viljo taas on rennon letkeä humputtelija joka touhuaa aina häntä huiskuten, sille ei ole niin tärkeään tehdä asioita niin millilleen oikein, kunhan saa yhdessä pitää kivaa. Palkkautumisen osalta ne ovat varsin samanlaisia.

Tiistaina käytiin Pihlan kanssa dobossa jossa ollaan edetty siihen asti että kurreilukin (etujalat ilmassa "istuminen") onnistuu pallon päällä ilman sen kummempaa tukea. Motivaatio oli taas ihan kohdillaan vaikka se vähän vouhkailihin odotellessaan. Ensi viikolla onkin dobo tauolla ja suunnataan varmaan tokoilemaan pitkän tauon jälkeen.

Iltapuhteiksi treenailtiin paikkamakuuta muutamia minuutteja ruuan odottelun merkeissä, tämähän on ainakin mun ja Hipun ehdoton inhokki - kummatkin on niin kärsimättömiä tyyppejä että kummasti treenailu aina jää. Nyt päätin että koitetaan joka päivä treenaillaan sitä erilaisissa tilanteissa jotta siitä tulisi varma, sinänsä olen kyllä onnellinen että Hippu ei ikinä ole lähtenyt toisten koirien luo tai muuten huitomaan kylille, se vaan tahtoo kovasti tulla mun luokse (tai ruuan luo jos sitä sattuu naaman edessä olemaan). Pihlan olemattomaan treenimäärään verrattuna se on ollut ihan näppärä tönöttäjä ainakin tähän asti.

Jos jollain on kysyttävää tai toiveita postausten suhteen niin ei muuta kun kommenttia tähän suuntaan! 

Mustat salamat seikkailee

Ronja oli käynyt korkkaamassa tänään agikilpailut Annikan kanssa supermölleissä. Yhdestä esteestä oli menty ohi mutta muutoin oli mennyt mainiosti. Mahtavaa että Ronjalla on niin aktiivinen sijoituskoti, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen! Kauheasti tsempityksiä Tampereelle, siitä se lähtee!

Myös muut mustat merkkarit pääsivät tänään touhuilemaan, Hippu pääsi metsään etsimään (jälleen kerran!) kadonneita "naapurintätejä" ja Mosku samalla reissulla nakkirinkiin saamaan mukavia kokemuksia vieraista.

Äärimmäisen huono kuva koiruuksista autossa treenikamojen kanssa. Mukana raahaillaan yleensä ainakin liivejä itselle ja koiralle, koiran liiveihin on kiinnitetty karhukello ja punaiset valot jotta sen sijainnin hahmottaminen on helpompaa. Mukana kulkee myös istuinalusta/retkipatja, viltti/pressu, taskulamppu, kartta alueesta, kompassi, juomista, pieni ensiapulaukku, koiran palkat, juomakuppi ja tällä kertaa myös Fit Dogin palautusjuomaa jota testaillaan. Kokemuksen kautta olen oppinut että vaihtovaatteita on hyvä löytyä autosta ja pieni lapio jolla kaivaa juuttunut auto lumesta ei ole myöskään huono idea.. Jotain varmaan vielä unohtui mutta olipa siinä jo listaa näin alkajaisiksi!

Hippu oli metsässä jälkeen aivan liekeissä! Ekalle maalimiehelle kiidettiin metsikön reunasta ilmavainun perässä ja hyvä ilmaisu alkoi heti kun se saapui maalimiehen luo. Ensin bongattu hukkunut oli autolta katsoen keskimmäinen eli yksi täti juostiin komeasti ohi mutta oikeastaan heti ensimmäiseltä päästyään se lähti määrätietoisesti ohi juostua kohti, varmalla ilmavainulla ja ilmaisu oli taas ihan täydellistä. Kolmas täti oli kaukana pimeässä metsikössä jonne Hippu suuntasi hetken hajua etsiskeltyään. Pressuun kääriytynyt maalimies oli tiheän kuusen alla ja ilmeisesti sen haju oli jäänyt enemmän muutaman metrin päässä olevan kannon viereiseen kuoppaan, sen luona Hippu ilmaisikin hieman epäilevän oloisena joka ei ole sille ollenkaan tyypillistä. Kun saavuin taskulampun kanssa paikalle Hippu huomasi virheensä ja sinkosi oikeaan paikkaan. Pientä hiottavaa vielä löytyy mutta tositilanteessa jokainen kadonnut olisi kyllä löytynyt, motivaatio oli kohdillaan, aikaa meni ehkä kymmenisen minuuttia (joku unohti taas katsoa kellosta..) ja alue oli samaa luokkaa kun peruskokeissa.
Vielä kun omistajalta löytyisi motivaatiota keskittyä paikallamakuun varmuuteen ja jonkin verran seuraamiseenkin niin kokeiden läpäisy olisi helppo nakki..

Moskun kanssa pääasiassa vaan vahvistettiin sitä että vieraat on pimeän metsikön laidassakin mukavia tyyppejä ja niihin kannattaa luottaa. Se sai omatoimisesti hakeutua vieraiden luo ja sai siitä kehuja ja palkkaa, aivan samaan tyyliin kun meillä yleensäkkin aloitetaan pelastuskoirien koulutus. Sitä en vielä tiedä tuleeko Moskusta sellaista, mutta tälläiset harjoitteet ovat sille kullanarvoisia.

Tällä kertaa sää suosi ainakin lumen vähyyden ja lämpimyyden takia, mutta vaatteet sai kyllä nopeasti ainakin kosteiksi märän lumen takia.. Mutta eipä pitäisi valittaa, yleensä tähän aikaan vuodesta pakkanen paukkuu siihen malliin ettei treenaaminen onnistu ollenkaan. Ei muuta kun innolla seuraavia treenejä kohti!

Mitä jäbä duunaa?!

Viime viikonloppuna Mosku oli ollut varsin tylsistyneen oloinen pitkistä lenkeistä ja velipojan kanssa painimisesta huolimatta, joten päätin että maanantaina tehdään jotain järkevää. Mosse oli harrastellut mm. aitajuoksua ja uuniin menoa odottavien kanojen maun tarkastusta viikonloppuna ja summamutikassa päädyttiin menemään näyttelytreeneihin kokeilemaan miten se reagoi kaikkeen uuteen. Mosku kun ei ole koskaan ollut hallissa ja vain kerran koiratapahtumassa useampien koirien parissa eikä vieraiden ihmisten kopeloitavana oleminenkaan ole sille mitään peruspullaa.

Moskuhan tuli meille reilut kaksi kuukautta sitten eikä tullessaan luottanut ihmisiin ollenkaan, oli päässyt kodissaan johtajan paikalle ja ahdistui jos sitä jollain tapaa kahlitsi - pannasta (sen mielestä liian pitkään) pitämisestä lähtien. Edistymisessä on otettu huimia harppauksia ja omaan makuun se on varsin tervepäinen ja lupaava harrastuskoira.

Näyttelytreeneihin saapuessa Mosku oli normaaliin tapaansa innoissaan häntä kippuralla eikä koiria täynnä olevaan halliinkaan meno sen fiilistä laskenut. Mosku on siitä hauska että sen kanssa pystyy kävelemään seuraten vaikka tappelevan koiralauman läpi kunhan nakkia löytyy taskusta. Mosse seisoa napotti näppäränä vaikka kuinka pitkään ja ensimmäinen "tuomarin" kopelointikin meni ihan ok, pientä urinaa se piti kivesten kokeilun kohdalla mutta se oli ihan mun omaa vikaa.. olisi pitänyt tajuta palkata sitä enemmän jotta se tajuaisi että tämäkin juttu on ihan ok. Seuraavilla kerroilla otin vian takaisin ja palkkasin ihan kunnolla jonka seurauksena Moskulla ei ollut enää mitään ongelmaa ja se oli iloisena käpälöitävänä. Välillä sitä unohtaa miten erilainen nuoruus Mossella on ollut omiin koiriin verrattuna kun sen käytös alkaa muistuttaa muuten jo niin normaalia ikäistään koiraa. Juoksutuksissa se oli intoa täynnä mutta alkoi se ravikin sieltä löytyä. Tunnin treenit venähti kahdeksi tunniksi kun ei väsymyksen tai kyllästymisen merkkejä näkynyt ja mulla oli odotellessa höpöttelyseurana Noora joka omistaa Hipun äidin Alman sekä Usva-pennun. Parin tunnin treenailut saivat kuitenkin aikaan tyytyväisenä nukkumaan menevän pikkumiehen ja hyvä niin.

Tiistaina doboiltiin Hipun kanssa. Hipulla on ollut nyt muutama viikko taukoa kaikesta touhuilusta ja näkyi. Hippu oli niin innoissaan että höheltäessään lenteli pallolta alas useampaan kertaan eikä muutenkaan pysynyt pöksyissään. Onneksi se on varsin sitkeä ja ketterä niin ei paljon pienet ilmalennot tunnu missään ja meillä olikin varsin hauskaa. Omat vatsa- ja selkälihakset sai kyllä sellaista kyytiä tällä kertaa että pari päivää nauraminenkin tuntui ilkeälle.. Tilattiin samalla meille oma lörppä(=tasapainotyyny) jotta päästään kotonakin vähän touhuilemaan tehokkaammin.

Torstaina oli vuorossa Pihlan agitreenit (alkeiskurssin 3. kerta) ja meno oli jälleen vauhdikasta. Tällä kertaa Pihla malttoi aiempia kertoja paremmin odotella hiljaa omaa vuoroa vaikka kyllähän sitä nyt muutamaan kertaan piti uikutella kun muut saa touhuta ja hän ei. Aiemmilla kerroilla olen palkannut aika paljon leluilla mutta tällä kertaa tuntui että nakkipalkka toimi paremmin ja tajusin syynkin siihen, onni on ongelmakoirakouluttaja agikouluttajana. Viimeaikoina olen ollut normaalia tiukempi Pihlan hihnakäytöksen kanssa ja koittanut saada sitä vähän rauhottumaan nopeammin ja se säteili agitreeneihin asti - Pihla kaipasi multa tällä kertaa enemmän ruokaa ja hyväksyntää kun leikkiä. Agiradalla se oli kyllä ihan yhtä vauhdikas ja innokas kuin normaalistikkin eikä turhautunut minun onnettoman ohjaukseni kanssa johon tällä kertaa paneuduttiin. Kokeiltiin valssaustakin enkä ilmeisesti olekkaan ihan niin kömpelö kuin luulin, kun pysyin jopa pystyssä kovassakin vauhdissa, toisin kuin epäilin.

Perjantaina käytin puolet illasta kasaamalla koiraportin makuuhuoneen oveen, kissojen tuomio ei ollut kovin positiivinen ja saatiinkin kuunnella maukumista jonkin aikaa.. Mirrit taisivat muutamaan kertaan myös unohtaa portin kokonaan ja rallittivat sitä päin niin että kolina kävi. Nyt on jo rauha maassa ja kumpikin kissa on oppinut pomppimaan sen yli.

Hengenheimolaiset löytyvät nyt myös blogista!

Pitkään kestäneen pohdiskelun tuloksena sain viimeinkin blogin pystyyn ja täällä olisi tarkoitus jakaa muillekkin meidän kaistapäiden klaanin touhuiluja - mahdollisimman usein.

Päätarkoituksena on pitää jossain ylhäällä mitä kaikkea sitä ollaankin tehty ja toivottavasti ajan saatossa huomata niin itsessä kuin koirissakin edes jonkinmoista kehitystä, jakaa niin hyvät kuin huonotkin hetket ja kertoa muillekkin millaista elämä on meidän lauman kanssa, niin arjen, harrastusten kuin pienimuotoisen kasvatuksenkin kannalta.

Toistaiseksi koirien omat sivut ovat vielä kesken, mutta valmistuvat mahdollisimman pian.. Odotellessanne käykää kurkkaamassa meidän kotisivut!

Vilmalle kiitokset ulkoasusta!